Oi ääretön armo

Epätaloudellista maanviljelystoimintaa oli tämän päivän saarnan aiheena. Jeesus kertoo siitä Luuk. 8:4–15. Meidän ihmisten pitää monin tavoin mitoittaa omaa toimitaamme resurssiemme mukaan, on suunniteltava, pidettävä palavereja, budjetoitava ja hankittava oikeat välineet sekä pätevä henkilökunta hoitamaan hommaa ja sittenkään ei olla aivan varmoja siitä onko lopputulos toivottu.

Meidän Taivaallinen Isämme sen sijaan tuhlailee kursailematta, häneltä ei lopu sen enempää aika, materiaali kuin aineettomatkaan asiat, hän voi kaikkea luoda lisää määrättömästi.

Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin. Jes. 55:10–11 

 

 

Erkki Leminen: Tuli elämään hapuillen

Erkki Leminen, saarnamies ja runoilija. Ensikontaktini häneen tuli vasta syksyllä kun löysin Kansan Raamattuseuran sivuilta sävellyskilpailun perustuen hänen runoihinsa. Hienoja olivat runot, teinpä muutaman kappaleen ja varmaan teen joitain lisääkin, kun sen aika on. Enempää en osaa miehestä kertoa kuin, että hän on ollut ahkera saarnamies ja monet ovat päässeet häntä kuulemaan ja teoksistaan vahvistumaan.

Kiitos Jumalalle hänestä ja hänen kaltaisistaan, jotka omistautuvat evankeliumin julistamiselle. Heitä tarvitaan yhä ja enenevässä määrin lisää. Suokoon Jumala meille tänne Suomeen ja Eurooppaan rohkeita miehiä ja naisia.

 

 

 

 

Me Jeesuksen luona

Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies. (2. Tim. 2:3)

Lieneekö kirjeen vastaaottaja ollut kovasti sotia kokenut henkilö. Tuohon aikaan tavallisen miehen varustuksiin kuului uloslähtiessään varmasti jotain ”kättäpitempää”. Itse rauhanaikaa eläneenä ja vain vajaan vuoden armeijaa käyneenä ei juurikaan ole kosketuspintaa siihen miten joutuu olemaan koko ajan valveilla ja varuillaan, valmiina taisteluun virittäytyneenä voittamaan tai antamaan henkensä kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Hyvä niin ja kiitos Taivaan Isälle siitä. Tässä Paavali kuitenkaa ei Timoteusta kehoita tarttumaan aseeseen vaan ennen kaikkea asennoitumaan työhönsä niin, ettei murehdi turhanpäiväisiä asioita tai tekemisensä merkitystä, siksi hän lisäksi mainitsee myös urheilijan ja maanviljelijän. Kirjeessä kerrotaan miten tätä Kristuksen taistelua käydään: 

Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä. Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. (2. Tim. 2:22-23)

 

 

Oi kiitos olkoon Jeesuksen

Vapaa tahto vs. oma tahto

Paljon on ollut puhetta yksilön vapaudesta päättää omista asioistaan. En itsekään halua, että minut pakotetaan monessakaan asiassa toisen tahdon alle, vaan toivon, että minulle annetaan vapaus valita.

Tämä ihmiselle tarkoitettu vapaus ei ole vain nykyaikaan kuuluva uusi ajatus.

Jeesus sanoi: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen.” (Luuk.4:18) ja Paavali julistaa: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1)

Mikä tämä vapaus oikein on? Luther kirjoitti siitä Isä meidän - rukouksen selityksessä (L:n Valitut teokset s. 490) näin:

”Sanotaan: ”No mutta, onhan Jumala toki antanut meille vapaan tahdon.” Vastaus: Niin, tosiaankin hän on antanut sinulle vapaan tahdon. Miksi sitten tahdot tehdä siitä oman tahtosi etkä anna sen pysyä vapaana? Jos teet sillä, mitä tahdot, niin eihän se ole vapaa, vaan sinun omasi. Mutta Jumala ei ole antanut sinulle eikä kenellekään omaa tahtoa. Sillä oma tahto on kotoisin perkeleestä ja Aadamista; he ovat ottaneet omakseen Jumalalta saadun vapaan tahdon (ja muuttaneet sen omaksi tahdokseen). Vapaa tahto ei tahdo omaansa vaan katsoo yksin Jumalan tahtoa, joten se pysyykin vapaana olematta kenenkään varassa tai nojassa.”

Minä huomaan jatkuvasti, että tuo itsekeskeinen ”oma tahto” pyrkii kokoajan esille ihan pienimmissäkin asioissa, enkä pysty omin voimin taistelemaan sitä vastaan. Onneksi sitä ei ole jätettykään minun voitettavakseni, vaan Kristus on sen kukistanut. Vaikka tässä ajassa jota elän, en siitä pääse eroon, niin Hän opettaa meitä pyytämään päivittäisessä rukouksessa, että kaikessa tapahtuisi Taivaallisen Isän tahto, se ainoa vapaa tahto.