Epätaloudellista maanviljelystoimintaa oli tämän päivän saarnan
aiheena. Jeesus kertoo siitä Luuk. 8:4–15. Meidän ihmisten pitää
monin tavoin mitoittaa omaa toimitaamme resurssiemme mukaan, on
suunniteltava, pidettävä palavereja, budjetoitava ja hankittava
oikeat välineet sekä pätevä henkilökunta hoitamaan hommaa ja
sittenkään ei olla aivan varmoja siitä onko lopputulos toivottu.
Meidän Taivaallinen
Isämme sen sijaan tuhlailee kursailematta, häneltä ei lopu sen
enempää aika, materiaali kuin aineettomatkaan asiat, hän voi
kaikkea luoda lisää määrättömästi.
Sillä niinkuin sade
ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan,
tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen
ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun
suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee
sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä
varten minä sen lähetin. Jes. 55:10–11
Erkki Leminen, saarnamies ja runoilija. Ensikontaktini häneen tuli
vasta syksyllä kun löysin Kansan Raamattuseuran sivuilta
sävellyskilpailun perustuen hänen runoihinsa. Hienoja olivat runot, teinpä
muutaman kappaleen ja varmaan teen joitain lisääkin, kun sen aika
on. Enempää en osaa miehestä kertoa kuin, että hän on ollut ahkera saarnamies ja monet ovat päässeet häntä kuulemaan
ja teoksistaan vahvistumaan.
Kiitos Jumalalle
hänestä ja hänen kaltaisistaan, jotka omistautuvat evankeliumin
julistamiselle. Heitä tarvitaan yhä ja enenevässä määrin lisää.
Suokoon Jumala meille tänne Suomeen ja Eurooppaan rohkeita miehiä
ja naisia.
Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies.
(2. Tim. 2:3)
Lieneekö kirjeen
vastaaottaja ollut kovasti sotia kokenut henkilö. Tuohon aikaan
tavallisen miehen varustuksiin kuului uloslähtiessään varmasti
jotain ”kättäpitempää”. Itse rauhanaikaa eläneenä ja vain
vajaan vuoden armeijaa käyneenä ei juurikaan ole kosketuspintaa
siihen miten joutuu olemaan koko ajan valveilla ja varuillaan,
valmiina taisteluun virittäytyneenä voittamaan tai antamaan
henkensä kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Hyvä niin ja kiitos
Taivaan Isälle siitä. Tässä Paavali kuitenkaa ei Timoteusta
kehoita tarttumaan aseeseen vaan ennen kaikkea asennoitumaan työhönsä
niin, ettei murehdi turhanpäiväisiä asioita tai tekemisensä
merkitystä, siksi hän lisäksi mainitsee myös urheilijan ja
maanviljelijän. Kirjeessä kerrotaan miten tätä Kristuksen
taistelua käydään:
Pakene nuoruuden himoja, harrasta
vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat
avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä. Mutta vältä tyhmiä ja
taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät
riitoja. (2. Tim. 2:22-23)
Paljon on ollut
puhetta yksilön vapaudesta päättää omista asioistaan. En
itsekään halua, että minut pakotetaan monessakaan asiassa toisen
tahdon alle, vaan toivon, että minulle annetaan vapaus valita.
Tämä ihmiselle tarkoitettu
vapaus ei ole vain nykyaikaan kuuluva uusi ajatus.
Jeesus sanoi:
”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut
julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut
saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen.” (Luuk.4:18) ja Paavali
julistaa: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis
lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden
ikeeseen.” (Gal.5:1)
Mikä tämä vapaus
oikein on? Luther kirjoitti siitä Isä meidän - rukouksen
selityksessä (L:n Valitut teokset s. 490) näin:
”Sanotaan: ”No
mutta, onhan Jumala toki antanut meille vapaan tahdon.” Vastaus:
Niin, tosiaankin hän on antanut sinulle vapaan tahdon. Miksi sitten
tahdot tehdä siitä oman tahtosi etkä anna sen pysyä vapaana? Jos
teet sillä, mitä tahdot, niin eihän se ole vapaa, vaan sinun
omasi. Mutta Jumala ei ole antanut sinulle eikä kenellekään omaa
tahtoa. Sillä oma tahto on kotoisin perkeleestä ja Aadamista; he
ovat ottaneet omakseen Jumalalta saadun vapaan tahdon (ja muuttaneet
sen omaksi tahdokseen). Vapaa tahto ei tahdo omaansa vaan katsoo
yksin Jumalan tahtoa, joten se pysyykin vapaana olematta kenenkään
varassa tai nojassa.”
Minä huomaan
jatkuvasti, että tuo itsekeskeinen ”oma tahto” pyrkii kokoajan
esille ihan pienimmissäkin asioissa, enkä pysty omin voimin
taistelemaan sitä vastaan. Onneksi sitä ei ole jätettykään minun
voitettavakseni, vaan Kristus on sen kukistanut. Vaikka tässä
ajassa jota elän, en siitä pääse eroon, niin Hän opettaa meitä pyytämään päivittäisessä rukouksessa, että
kaikessa tapahtuisi Taivaallisen Isän tahto, se ainoa vapaa tahto.