Vapaa tahto vs. oma tahto
Paljon on ollut puhetta yksilön vapaudesta päättää omista asioistaan. En itsekään halua, että minut pakotetaan monessakaan asiassa toisen tahdon alle, vaan toivon, että minulle annetaan vapaus valita.
Tämä ihmiselle tarkoitettu vapaus ei ole vain nykyaikaan kuuluva uusi ajatus.
Jeesus sanoi: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen.” (Luuk.4:18) ja Paavali julistaa: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1)
Mikä tämä vapaus oikein on? Luther kirjoitti siitä Isä meidän - rukouksen selityksessä (L:n Valitut teokset s. 490) näin:
”Sanotaan: ”No mutta, onhan Jumala toki antanut meille vapaan tahdon.” Vastaus: Niin, tosiaankin hän on antanut sinulle vapaan tahdon. Miksi sitten tahdot tehdä siitä oman tahtosi etkä anna sen pysyä vapaana? Jos teet sillä, mitä tahdot, niin eihän se ole vapaa, vaan sinun omasi. Mutta Jumala ei ole antanut sinulle eikä kenellekään omaa tahtoa. Sillä oma tahto on kotoisin perkeleestä ja Aadamista; he ovat ottaneet omakseen Jumalalta saadun vapaan tahdon (ja muuttaneet sen omaksi tahdokseen). Vapaa tahto ei tahdo omaansa vaan katsoo yksin Jumalan tahtoa, joten se pysyykin vapaana olematta kenenkään varassa tai nojassa.”
Minä huomaan jatkuvasti, että tuo itsekeskeinen ”oma tahto” pyrkii kokoajan esille ihan pienimmissäkin asioissa, enkä pysty omin voimin taistelemaan sitä vastaan. Onneksi sitä ei ole jätettykään minun voitettavakseni, vaan Kristus on sen kukistanut. Vaikka tässä ajassa jota elän, en siitä pääse eroon, niin Hän opettaa meitä pyytämään päivittäisessä rukouksessa, että kaikessa tapahtuisi Taivaallisen Isän tahto, se ainoa vapaa tahto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti