Ethernal Security

"Minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa, kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat teidän kanssanne maan päällä, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläintenkin kanssa, kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos. Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni: koskaan enää ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea elävää, se ei koskaan enää hävitä maata." Jumala sanoi vielä: "Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää.

1.Moos.9: 9-13

Sateenkaari on siis Jumalan meille antama liiton merkki siitä, että hän ei enää tuhoa meitä siten kun hän tuolloin maailmalle sen eläimille ja ihmisille teki, ihmisen turmeluksen takia. Siksi voin iloita aina kun näen sateenkaaren taivaalla. Toisaalta jos turvaudun vain sateenkaaren merkkiin en kuitenkaan ole pelastuva iankaikkiseltä kuolemalta, se synti, jonka takia Jumala päätyi näin käsittämättömään koko maailmaa ja sen eliökuntaa kohtaavaan tuhoon, on edelleen minussa ja sinussa. Siksi sateenkaari muistuttaa myös siitä, että olemme syntisiä ja tarvitsemme armahdusta. 

Koska näin on, ryhtyi Jumala jo maailman luomisen yhteydessä valmistamaan toisenlaista pelastussuunnitelmaa. Voit lukea siitä joka paikasta Raamatun sivuilta. Siitä liitosta meillä on merkkinä risti, risti kirkon katolla, risti, joka merkitään kasteessa lapsen otsalle, sydämeen ja koko hänen elämänsä ylle, risti, jolla meidät siunataan viimeiselle matkalle. Ristiä voit kantaa kaulassasi, tai olla kantamatta. Sinulla ja minulla on kuitenkin oma ristimme, jonka Jeesus meille lahjoittaa. Tämä risti löytyy myös Suomen lipusta ja minulle se ainakin muistuttaa jotain uudesta liitosta, jonka Jumala Jeesuksen sovitustyön kautta on meidän kanssamme tehnyt.

Näin Paavali sen ilmaisi Roomalaiskirjeen 6 luvussa jakeissa 6-7:

Kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

Siksi on oikein, että Suomen lippu, jonka juhlapäivää vietimme juhannuksena, saisi liehua jokaisena päivän Suomen kaikissa saloissa, jotta voisimme katsoa siihen ja muistaa tämän uuden liiton. Valitettavaa on, että eräät tahot kirkossammekin ovat näköjään hylkäämässä ristin ja siirtymässä muiden lippujen alle.

 

Missä olet ihminen

Kun ihminen tekee syntiä, rikkoo jotain tai tekee toiselle pahaa, hän hätääntyy ja yrittää piilottaa itsensä ja tekonsa. Tuota pakenemista on jatkunut koko ihmishistorian ajan. Jumala on kuitenkin armahtava ja rakastaa meitä, siksi hän kutsuu: missä olet ihminen, älä pelkää rangaistusta, sinut on jo armahdettu, Poikani Jeesus on sovittanut kaikki rikkomukset. Jumala haluaa, että muistutamme toinen toisiamme tästä ja uskomme hänen Poikaansa.

Jumala valitsee joukostamme aina aika-ajoin ihmisiä, joilla on erityinen lahja ja tehtävä julistaa vaikeuksista huolimatta tätä ilosanomaa, sellainen oli Johannes Kastaja ja hänen kaltaisiaan on tänäkin päivänä.

Hyvää Juhannusta, pidetään huoli toisistamme.

 

 

 

Eipä äiti

Jumala ja hänen valtakuntasa on niin valtava, mittaamaton kaikissa inhimillisesti määriteltävissä määreissä ja sen laajuus on vielä paljon laajempi ja mahtavampi kuin kaikkien ihmisten mielikuvitus yhteensä voi tuottaa, yksilön tai pienen ryhmän määritelmistä puhumattakaan. Ja siitä huolimatta se sopii pienenkin lapsen sydämeen. Raamattu on täynnä vertauskuvia siitä millainen Jumala on. Mutta koska kukin meistä elää oman yksilöllisen elämän, niin sanatkin, joita käytämme voivat toiselle avautua toisella tavalla kuin toiselle, kuten laulun sana; äiti. Siksi on hyvä, ettei liikaa sidota Jumalan määritelmiä yksittäisiin sanoihin tai ajatushautomoiden tuloksiin. Oikeasti on hyvä lukea hänestä erityisesti Raamatusta, hän puhuu myös historiassa, luonnossa ja tietenkin monissa Pyhän Hengen vaikuttamissa ihmisten luomuksissa.

 

 

 

Sain kodin

Koti-ikävä

Ei tarvitse olla ajallisesti eikä matkallisestikaan pitkä etäisyys kodista kun koti-ikävä iskee. Lapsena se saattoi tulla jo naapurissa käydessä. Iän myötä kun seikkailuiden määrät ovat lisääntyneet niin myös tuo tunne on jäänyt taakse, tai se ei enää tule niin voimakkaasti esille. Eihän sitä nyt oikeasti aikuinen ihminen, varsinkaan mies, saa tunteilla, mutta, tässä ja nyt paljastan, että taannoin kun palailin etätöistä konttorille, niin huomasi tuon oudon tunteen hiipivän mieleeni; olisinpa kotona. Koti-ikävän tunne edellyttää sitä, että on jokin meille turvallinen ja tuttu paikka, johon tunteen tasolla kaipaamme. Näin maallisessa elämässä ei sellaista turvapaikkaa välttämättä ole ollut, eikä ole johon voisi paeta tai palata. Silti uskon, että tässä maailman ajassa taivaskaipuu lisääntyy.

Meillä kristityillä on hyvin luonnollista, jos tunnemme olevamme hieman kokoajan sellaisessa epämielyttävyyden tunteessa, jota voisi luonnehtia sanalla koti-ikävä.

Jeesuskin puhui tästä kodin puuttesta: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." (Matt. 8:20)

Toisessa kohdassa hän kyllä paljastaa, että kyllä hänelläkin on paikkansa tässä maailmassa:

Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. (Ilm. 3:20)

Olemme hänen kotinsa jos avaamme häneelle sydämemme. Myös seurakunnassa tai toisten kristityiden kanssa voimme kokea taivaallisen kodin läsnäolon:

"Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt. (Matt. 10:40)

Luokaamme siis toinen toisillemme sellainen maanpäällinen koti, jossa voi välillä rentoutua, mene sunnuntaina kirkkoon ja nauti kotioloista.

 

 

 

Mua auta Jeesus armoisin

Puolustusvoimien lippujuhla ja Helluntai.

Mitä näillä kahdella päivällä on yhteistä?

Lippumme on vielä, ja suokoon Jumala; aina - ristillä varustettu lippu. Se muistuttaa meitä siitä, että kansamme olemassaolo perustuu siihen, että Kristus on meidät lunastanut ja Isä on meidän kansaamme rakastanut. Vaikka moni on menettänyt omaisensa ja omaisuutensa viime sodissa, niin olemme saaneet säilyttää kristilliset lähimmäisen rakastauteen liittyvät arvomme ja itsenäisyytemme.

Meillä on oma (haasteellinen) maa, (vaikea, mutta kaunis) kieli ja (pieni, mutta tarpeen tullen yhtenäinen) kansa. Meitä on ollut ja on tulevaisuudessakin sangen pieni joukko, mutta olemme saaneet voimakkaan tahdon puolustaa omaa maatamme.

Niin kuin ensimmäisenä Helluntaina niin tänäänkin oli koolla suuri joukko ihan tavallisia ihmisiä vikoineen ja puutteineen, aivan samon saattoivat nuo opetuslasten joukko rukoilla kuten tänään rukoilimme: ”Jumala, me kiitämme Sinua hyvästä maasta. Varjele maamme vapautta ja kaikkia, jotka tahtovat sitä puolustaa ja työllään rakentaa. Anna rauha sinne missä nyt soditaan. Aamen.”

Mekin saamme vastaanottaa Pyhän Hengen, jota myös Totuuden Hengeksi kutsutaan ja sitä me tarvitsemme, elimme sitten sodassa tai rauhan aikana: totuutta.

Ja lainaan vielä tähän kenttäpiispa Pekka Särkiön pitämän hartauden loppu sanat:

Jopa sodan oloissa ja taistelujen keskellä sisimmässä voi asua rauha ja luottamus. Vapahtajamme jätti seuraajilleen sisimmän rauhan luvatessaan heille: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh 14: 27).

Koko hartaus on luettavissa osoitteessa:

https://puolustusvoimat.fi/-/kenttahartaus-puolustusvoimain-lippujuhlan-paivan-paraatissa-4.6.2022

Tänään on myös moni saanut koulutyönsä päätökseen, Siunausta teille kaikille.