Vaikka tässä pienen laulun sanoissa, kuten useissa varhaisissa virsissä ja gospel-lauluissa on raskaan elämän kuvaus ja vastakohtana taivaassa odottava iäinen ilo, niin voin kertoa, että meillä on jo nyt lupa ja syytä iloita sillä:
Taivasten valtakunta on tullut jo lähelle.
Matt. 10:7
Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä.
Luuk. 17:21
Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.
Jaak.1:23-24
Tämä on yksi Raamatun kohdista, jota olen miettinyt jo kauan, jo teinistä lähtien. Tähän päivään mennessä en ole kuullut tai lukenut yhdenkään saarnaajan selitystä tälle tekstille. Liekkö aihe nykypapeillemme hieman etäinen?
Olen kuitenkin ollut tunnistavinani itseni tuollaisen esimerkin kaltaiseksi mieheksi. En luultavastikaan kuulu niihin ihmisiin, jotka osaavat kuvailla jonkun tapaamansa henkilön ulkonäön niin yksityiskohtaisesti, että siitä saisi tunnistettavan kuvan aikaiseksi. Vaikka sitä tulee nykyäänkin vietettyä milloin käsienpesun tai parranajon yhteydessä usein ja pitkähkönkin ajan verran peilin ääressä, niin oikeastaan en muista minkä näköinen minä olen. Tosin pitää nyt hieman lieventää tätä päätelmää: en kuitenkaan pelästy joka kerta kun näen itseni peilistä, että kuka kumma tuo on. Eli tunnistan sieltä peilikuvani.
Mutta joo, tuo kohta Raamatussa on kyllä hieman haastava; millainen tuon kaltainen mies oikein on, en taida kuitenkaan kelvata esimerkkitapaukseksi.
Onko kyse jostain muistisairaudesta? En tiedä. Vai voiko joku olla niin välinpitämätön tai maallisten murheiden täyttämä, ettei tunnistaisi itseänsä. Ei tunnu tältäkään.
Olen kuitenkin kysellyt itseltäni, että olenko myös uskonelämässäni tuollainen kuulija-muttei-tekijä-tyyppi.
Ehkä tämän pelon siivittämän olen uurastanut monella tavalla ja monessa paikassa todistaakseni olevani myös tekijä.
Tämä Jaakobin kirjeen ensimmäinen luku sisältää myös muita, pohdittavia kohtia ja selkeästi suunnattu meille miehille ja ehkäpä erityisesti aviomiehille tai esimiehille, joilla on vastuullaan muitakin kuin vain oma itsensä.
Jos avaan tuota yllä olevaa jae paria vähän toisin. Yhtä vähän kuin on mahdollista, että olisi olemassa mies, joka unohtaisi komean partansa ja mahtavat lihakset (tai paremminkin niiden puuttumisen) peili ääressä vietettyään, niin yhtä epätodennäköistä on, että hän, jolle Jumala puhuu sanassaan ja joka ottaa ne vastaan, voisi sen jälkeen estää Jumalaa toteuttamasta niitä asioita, jotka hän haluaa meidän tekevän ja meidän kautta tapahtuvan.
Perustelen tämän väitteen tällä Raamatun kohdalla:
Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
Jesaja 55:10-11
Tämä on siis minun pohdintaa, tarkasta se!
Varoitus: Usko ei ole mikään leikin asia!
Johanneksen 6 luvun lopussa jakeista 64 eteenpäin voimme lukea seuraavat Jeesuksen sanat:
64 Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet.
65 Ja hän sanoi: "Sen tähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna".
66 Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.
Jeesus siis kertoo, että usko on Jumalan lahja ja se on yksin Jumalan päätettävissä kenelle hän sen antaa. Siksi on hieman vaarallista sanoa ”tulin uskoon” tai ”olen ollut uskossa, siitä asti” koska silloin kuulijalle ja itselleenkin saattaa tulla sellainen mielikuva, että usko olisi jotenkin oma valinta tai teko. Sen sijaan suosittelen käyttämään ilmaisua ”Jumala antoi minulle uskon lahjan” tai ”Jumala on armossaan pitänyt minut uskossa Häneen ja Jeesukseen Kristukseen.
Joukossamme on väkeä, jotka joko virkansa tai harrastuneisuutensa tai muun uteliaisuuden tai vielä alhaisemman motivaation takia hengailee uskovien joukossa, vieläpä niin taitavasti, ettei vierustoveri sitä tiedä, mutta hänellä ei ole uskoa, jonka Jumala olisi hänelle lahjoittanut.
Huomaa myös seuraava jae:
70 Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele."
Ei siis riitä, että Jeesus itse on kutsunut porukkaan mukaan. Itse asiassa Jeesuksen agenda olikin tulla kutsumaan meitä kaikkia taivaan ilojuhliin, mutta uskon lahja on Jumalalta. Tämä siksikin, ettei kukaan meistä pääsisi jollain verukkeella sanomaan olleensa pidempään uskossa tai muuten mittailemaan uskonsa määrää.
Siinä ei ole mitään väärää, jos voit kertoa omasta uskostasi tai uskoon tulosta. Ne voivat olla kokemuksellisesti hyvin tunteikkaita tai niihin liittyy paljon tiedostettuja elämän muutoksia, suorastaan kamppailu ja vastoinkäymisiä tai päin vastaisia tapahtumia. Mutta pitää muistaa mainita kenen ansiota tämä on, kuka on antanut tahtomisen ja voimaa sen toteuttamiseen.
Nyt saatat kysyä, eikö ole sitten mitään mahdollisuutta vaikuttaa omalta osaltaan uskoon tuloon ja siinä olemiseen. Siihen löytyy vastaus samasta luvusta
35 Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
40 Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”
Jos et vielä tiedä oletko saanut uskon lahjaa tai jos hetkenkään epäilet motiiveitasi olla Jeesuksen seurassa, niin huuda häntä kuin sokea kerjäläinen, kiehnää hänen ympärillään kuin lapsilauma, nykäisi häntä hihasta, tai huokaise hiljaa: Jeesus auta!
1.Joh. 4:18
Sitä on aina varoitettu, ettei Raamatun kohtia saa irrottaa kokonaisuudesta, ihminen kun on vajavainen ja voi tehdä hätäisesti vääriäkin päätelmiä. Niin kävi kun luin tämän kohdan tänä aamuna. Minä pelkään yhtä jos toista, siispä päättelin; en ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Mikä minussa ja minun uskossani on vikana?
Tätä rataa kun lähtee asiaa kehittelemään, niin vaarana on, että menen metsään.
Mutta jos luetaan koko luku 4 ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä, niin jakeessa kahdeksan sanotaan;
Jumala on rakkaus
- se on siis hänen ominaisuutensa
jae seitsemän kertoo, että
rakkaus on Jumalasta
- se ei siis lähde ihmisestä vaan Jumalasta
jakeessa 10:
Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Jakeessa 15:
Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
Jae 16:
Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Nyt voinee jo lukea jakeen 18 uudelleen.
Se pelko mikä meissä on, liittyy meidän ihmisyyteemme, meidän syntisyyteemme, meidän epätäydellisyyteen ja sielun vihollinen yrittää sillä sitoa meitä itseensä, mutta Jumala käyttää sitä välineenä kutsuakseen meitä pimeydestä valoon.
Sillä jakeessa 19 sanotaan:
Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
Ja se mahdollistaa siis sen, että voimme, saamme, kykenemme ja meidän jopa pitää myös jakaa sitä rakkautta eteenpäin, (jae 21) koska me olemme hänen käsinään ja jalkoinaan.
Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.
Synti ja syntinen elämä ei ole mitenkään uusi juttu, vaikka iltapäivälehdistö ym. nykyaikainen mediaväki ”löytää” sen päivittäin yrittäen tehdä siitä mielenkiintoisen ja sensaatiomaisen uuden ilmiön. Pahuus kaikissa muodoissaan on ollut jo kauan meidän ihmisten kanssakäymisessä riesana, lähes alusta asti.
Kun kerran ollaan luopumassa näistä fossiilisista polttoaineista, niin samalla voitaisiin luopua myös ikivanhasta pahuudella mässäilystä joukkotiedotusvälineissä ja laittaa sille vaikka 100% haittaveronkin.
Todellinen tuore uutinen (vaikkakin jo pari vuosituhatta vanha) on ilosanoma:
Pahuuden voimat on jo voitettu taistelussa ristin puulla.
Tästä asiasta tulisi uutislähetykset täyttyä päivittäin, tätä sanomaa pitäisi julistaa niin kirkoissa kuin kapakoissa. Tämä pitäisi olla juonena reality-teeveessä ja kannustimena kaikenlaisille kansan edustajille ympäri maailmaa.
Mutta niin ei ole, ja se on Jumalan viisautta, viisautta, jota meidän ihmisten silmä ei näe, eikä mieli ymmärrä.
Jumala lähestyy tänäkin päivänä heikkoja, sairaita, arkoja ja syrjäytyneitä vaikka se ei näykään sen enempää kirkkojen liittymistilastoissa kuin hyvinvointiparametreissa. Jeesus on kuitenkin voittanut taistelun ja hän vain kerää kadonneet lampaansa jälleen yhteyteensä.
Jeesus tuli tähän maailmaan sovittamaan jokaisen ihmisen synnit ja sen saat uskoa omaksesi oli tilanteesi millainen tahansa.
On suuri lohtu kun saa ristiä kätensä ja lukea Jeesuksen opettamin sanoin ”anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”. Tähän astinen elämämme on siitä todisteena.Hän on pitänyt sanansa ja huolehtinut meistä vaikka omat tekomme ja tahtomme olisivatkin olleet ristiriidassa hänen tahtonsa kanssa. Tämän Herran huolenpidon tiedostaminen tuo sen oudon ilon, jota ei oikein voi tunteilla ja tieteellä todentaa, mutta jonka voi parhaiten kuvata Paavalin sanoin:
Iloitkaa aina Herrassa!
Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Fil.4: 4-7
Vaikka ympäristötekijät eivät aina olekaan suotuisat, usein jopa päinvastaiset, kehoitetaan meitä Raamatussa iloitsemaan. Laulun teksti on tämän päivän Uuden Testamentin lukukappaleesta 1.Tess. 5:16-18.
Vuoden 1933/38 käännöksessä sana iloitkaa esiintyy 21 kertaa:
5. Moos. 12:7
Ja siellä syökää Herran, teidän Jumalanne, edessä, ja iloitkaa perheinenne kaikesta, mitä kätenne on hankkinut, millä Herra, sinun Jumalasi, on sinua siunannut.
5. Moos. 12:12
Ja iloitkaa Herran, teidän Jumalanne, edessä, sekä te että teidän poikanne ja tyttärenne, palvelijanne ja palvelijattarenne, ja leeviläiset, jotka asuvat teidän porttienne sisäpuolella, sillä heillä ei ole osuutta eikä perintöosaa teidän rinnallanne.
Ps. 2:11
Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
Ps. 32:11
Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.
Ps. 97:12
Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä.
Ps. 98:4
Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta.
Jes. 44:23
Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee; riemuitkaa, te maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, ynnä metsä ja kaikki sen puut; sillä Herra lunastaa Jaakobin, kirkastaa itsensä Israelissa.
Jes. 66:10
Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte; iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette hänen tähtensä surreet,
Jer. 50:11
Iloitkaa vain, riemuitkaa vain, te minun perintöosani riistäjät, hypelkää kuin puiva hieho, ja hirnukaa kuin orhit:
Joel 2:23
Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.
Matt. 5:12
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
Luuk. 6:23
Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.
Luuk. 10:20
Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
Luuk. 15:6
Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.
Luuk. 15:9
Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'.
Room. 12:15
Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
2. Kor. 13:11
Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.
Fil. 2:18
samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa minun kanssani!
Fil. 3:1
Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.
Fil. 4:4
Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
1. Piet. 4:13
vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
Muutama sana luonnon suojelusta ja ihmisen osasta siinä:
Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.
1.Moos. 2:15
Näin Raamattu kertoo meille, miten alun perin oli tarkoitus meidän ihmisten toimia täällä maan päällä, mutta sitten tuli tuo käärme ja houkutteli meidät pois täydellisyydestä. Syystäkin jouduimme lähtemään, olimmehan epäluotettavia työntekijöitä.
Seurasi, että Jumala laittoi meille vaatteet päälle, miehille hien otsalle leipää syödessä ja halut ja kivut naisillemme.
Myös tehtävä yksinkertaistettiin pelkäksi viljelyksi kun varjelukseen vaaditaan hieman enemmän sydäntä ja järkeäkin, ehkä.
Täällä Suomessa vielä lapsuudessani eleli vaatimattomissa oloissa vanhoja ihmisiä, joiden hiilijalanjälki ei ollut kummoinenkaan. Sitten tuli suuri joukko ihmisiä, joille trendiksi muodostui aineellisen hyvinvoinnin jatkuva kasvattaminen ja sitä on jatkunut näihin päiviin asti.
Itseni ikäisille ja nuoremmille on jäänyt jäljelle rippeet, joita yritämme parhaamme mukaan jakaa keskenämme.
Ei siis ihme, että tuon yltiöpäisen kuluttajien joukon ja kilpailutuksen keksijöiden jälkeen esiin astuu nuorempien ihmisten joukko, jotka näkevät maailman tuhoutuvan jos jotain ei tehdä ja heti.
Voin kuitenkin ilokseni ja iloksesi ilmoittaa, että olemme oikealla tiellä, sillä alun perin Isämme siis halusi meidän sekä viljellä, eli ottaa hyöty maan antimista, jota myös kasvuksi kutsutaan, mutta myös varjella, eli antaa luonnolle mahdollisuus levätä ja levittäytyä, niin että sen antimista riittäisi jaettavaksi yhä useammalle tarvittava määrä, jokapäiväisen leivän verran.
On ollut ilo myös nähdä kuinka viimeisen kolmen kymmenen vuoden aikana olemme ottaneet suuria askelia korjataksemme virheitä, joita on tehty luonnon suojelussa. Konkreettisena esimerkkinä muisto Rautatietorin paksut pakokaasupilvet vielä 1990- luvulla verrattuna tämän päivän suorastaan raittiiseen ilmaan samalla paikalla.
Tiedäthän, että jokaisella merkittävällä hankkeella on joku arvovaltainen henkilö nimetty suojelijaksi, niin myös tälle yhteiskristilliselle ja yleismaailmalliselle projektille on tarjoutunut takuumieheksi ja suojelijaksi rikkomustemme sovittaja ja välimies Jeesus Kristus.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen: varjellaan luomakuntaa, myös ihmistä itseään.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
2.Moos. 20:12
Tämä käsky on varmasti monelle hyvin haastava. Varastamiset ja himoitsemiset ja niiden välttely rangaistuksen pelossa on "helppoja", mutta kun tässä on käskyverbi; kunnioita, niin sen sanan ymmärtäminen saati tieto miten se tulisi toteuttaa vaihtelee varmasti jokaisen ihmisen henkilökohtaisen mielipiteen ja elämänkokemuksen mukaan.
Ehkäpä siksi tämä kohta on mainittu muiden käskyjen joukossa, ettei löytyisi yhtäkään ihmistä joka voisi sanoa täyttäneensä kaikki käskyt.
Myös Jeesus tietää sen, että hänenkään hyvät opetuksensa ei uppoa riittävän syvälle meidän sisikuntaamme, jotta noudattaisimme yksinkertaisintakaan käskyä, siksi hän varoittaa meitä:
Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan.
Luuk.12: 51-53
Siksi on hyvä muistaa, että Jeesus tuli myös tämän lainkohdan takia kärsimään ristinkuoleman lunastaakseen meidät vapaiksi synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta.
Eli kun olet itse (tietenkin) yrittänyt kaikkesi ja huomaat tarvitsevasti apua, niin voit kääntyä Jeesuksen puoleen ja jättää tämänkin asian hänen voimakkaisiin käsiinsä.
