1.Joh. 4:18
Sitä on aina varoitettu, ettei Raamatun kohtia saa irrottaa kokonaisuudesta, ihminen kun on vajavainen ja voi tehdä hätäisesti vääriäkin päätelmiä. Niin kävi kun luin tämän kohdan tänä aamuna. Minä pelkään yhtä jos toista, siispä päättelin; en ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Mikä minussa ja minun uskossani on vikana?
Tätä rataa kun lähtee asiaa kehittelemään, niin vaarana on, että menen metsään.
Mutta jos luetaan koko luku 4 ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä, niin jakeessa kahdeksan sanotaan;
Jumala on rakkaus
- se on siis hänen ominaisuutensa
jae seitsemän kertoo, että
rakkaus on Jumalasta
- se ei siis lähde ihmisestä vaan Jumalasta
jakeessa 10:
Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Jakeessa 15:
Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
Jae 16:
Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Nyt voinee jo lukea jakeen 18 uudelleen.
Se pelko mikä meissä on, liittyy meidän ihmisyyteemme, meidän syntisyyteemme, meidän epätäydellisyyteen ja sielun vihollinen yrittää sillä sitoa meitä itseensä, mutta Jumala käyttää sitä välineenä kutsuakseen meitä pimeydestä valoon.
Sillä jakeessa 19 sanotaan:
Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
Ja se mahdollistaa siis sen, että voimme, saamme, kykenemme ja meidän jopa pitää myös jakaa sitä rakkautta eteenpäin, (jae 21) koska me olemme hänen käsinään ja jalkoinaan.
Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti