Etsikkoaika

Milloin sinun etsikko aikasi alkoi? Joko on kohta kulunut 40 vuotta?

Et taida pystyä vastaamaan, enkä odotakaan, että siihen pystyisit.

Ristisanatehtävissä selittelevillä sanoilla: hakuaika, jumalan kutsu, otollinen aika, sopiva aika, tietty aika, ja tilaisuus haetaan tätä sanaa etsikko, mutta mitä se tarkoittaa meidän kristittyjen elämässä. Eikö ole niin, että Kristuksen sovitustyö ristillä ja Hänen sanansa: “se on täytetty” merkitse sitä, että tie taivaaseen on avoinna vain hänen kauttaan, ei meidän tekojen tai pidättäytymisen takia. Mihin ihmeeseen sitten tarvitaan tätä etsikkoa?

Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.

Jes. 55:6 

Jos seuraat vähänkään tiedotusvälineitä niin voit aivan varmuudella huomata kuinka voimakkaasti Jumalan sanaa halutaan tukahduttaa, elämme aivan varmasti aikaa jolloin on tartuttava Raamattuun kaksin käsin ja luettava, painettava mieleen ja julistettava sitä mahdollisimman monessa paikassa mahdollisimman selkeästi mahdollisimman monelle.

Näihin talkoisiin on meillä velvollisuus osallistua jokaisen, meidän aikanamme ei kukaan muu julista Sanaa kuin me tässä ajassa eläjät. Onneksemme edelliset sukupolvet ovat rakentaneet pyhäkköjä, kirjoittaneet kirjoja, laulaneet virsiä ja opettaneet seuraavat sukupolvet tekemään samoin. Meidän tehtävä on siis jatkaa heidän viitoittamaa tietä. Ja vielä parempi “uutinen” on se, että Kristus itse ja hän Pyhän Henkensä avulla on meitä tässä taistelussa auttamassa.

Tämä sama teksti löytyy myös oppipoika.fi sivuilta

Uusi laulu Jeesustasi rakastatko, löytyy myös Youtubesta 

https://youtu.be/3YYbzEMX2sg

 

oppipoika.fi on avattu

Nyt se on avattu, uudet blogi sivuni. Nämä tekstit ja laulut säilyvät täällä toistaiseksi, mutta tahdoin hieman mukavammat sivut lukijoiden ja itsenikin kannalta ja siksi päädyin hankkimaan itselleni domainin. Kiitos, että olet ollut lukijana täällä. Toivottavasti siirryt seuraamaan uusia sivujani.

Löydät sinne kirjoittamalla osoitteen

oppipoika.fi

Uudesti syntymä

"Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

Joh.3:3

Tuo edellä oleva kohta, jossa Jeesus kertoo Nikodeemukselle tästä uudesti syntymisestä, se hämmensi tuota viisasta lainoppinutta ja se saattaa hämmentää edelleen yhtä ja toista kyselijää. Jeesus vastasi näin:

”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.”

Joh.3:5

Mitä Jeesus tällä tarkoitti? En ymmärrä sitä, tietoni on vajavainen, mutta aavistelen siitä jotain, olenhan vasta oppipoika.

Ajattelen näin: meillä on tämä maallinen olemuksemme, huoneemme, se on täynnä käyttökelpoisia asioita, joita jokapäiväisessä elämässämme tarvitsemme ja joista voisi olla myös iloa toisille ja Taivaan Isällekin, mikäli käyttäisimme niitä siihen tarkoitukseen. Mutta tässä huoneessa on myös paljon kaikenlaista ylimääräistä tavaraa, suoranaista roinaa, aivan liikaa. Emme kykene itse pitämään paikkoja puhtaana, emmekä järjestyksessä. Tarvitsemme kipeästi apua. Yhtäkkiä Jeesus kolkuttaa ovella. Saatat pelästyä ja hävetäkin avata oveasi, koska olet saanut huoneesi tällaiseen sekasortoon. Mutta, Jeesus kolkuttaa edelleen ja kehoitaa avaamaan ovesi hänelle. Hän vakuuttaa, että hän on nähnyt pahempiakin tapauksia. Hän tietää mitä tekoa me olemme, hän tietää, ettemme me osaa tai tiedä, ja vaikka olisi tahtoakin niin voimia meillä ei ole hyvien asioiden toteuttamiseen. Hän tulee auttamaan sinua. Jo pelkkä oven avaus raolleen (lue: yksikin Jumalan sana) tuo raikkaan tuulahduksen huoneeseesi ja saat siitä jo hieman helpotusta tilanteesi. Jeesuksella on mukanaan puhdistusvälineet ja vesi (lue: kaste ja ehtoollinen, synnintunnustus, rippi, Isä meidän – rukous jne.) Hän ryhtyy työhön, pikkuhiljaa tai yhtäkkiä huomaatkin, että huoneesi on paljon paremmassa järjestyksessä ja siisti, nyt sinulla on mahdollisuus jälleen elää. Ja jotta voisit elää tässä uudessa järjestyksessä, hän jättää sinulle kaveriksi, neuvojaksi Pyhän Henkensä. Luottamalla Pyhän Hengen johdatukseen huomaat osaavasi hyödyntää jopa niitä ominaisuuksia, jotka aiemmin johtivat sinut syvemmälle ahdinkoon jopa toisten ihmisten ja Jumalan iloksi. Silloin kun otit Jeesuksen vastaan, avasit hänelle oven, sinut otettiin Jumalan lapseksi ja pääsit hänen valtakuntaasi sisälle. Olet uudestisyntynyt.

Myös blogini uudistuu, ilmoitan sinulle uudet sivut kun ne ovat valmiit.

Kiitos kun olet seurannut minua. Toivotan sinut tervetulleeksi myös uuteen paikkaan.

 

 

Suo lähimmäistä rakastaa

Usko on jokaisen yksityisasia!

Tätä ajatusta viljellään laajalti ympäri maailmaa ja taitaa se olla jossain muodossa myös erilaisissa yksilön oikeuksiin liittyvissä laeissa ja asetuksissa. On maita, joissa tätä oikeutta halutaan rajoittaa enemmän tai vähemmän. Miksi niin halutaan tehdä, mitä vallassaolevat pelkäävät uskossa?

Toki saattaa olla joissain yksittäisissä radikaaleissa ryhmissä niitä, jotka käyttävät henkistä tai jopa fyysistä väkivaltaa omien etujensa ajamisessa ja verhoavat sen sitten erilaisten uskotojen lakien ja normien alle, jolloin ulkopuolella olevat saavat käsityksen siitä, että kyseinen uskonto on kokonaan yksilön ja yhteiskunnan kannalta uhkaava. Olen kyllä samaa mieltä niiden tahojen kanssa, jotka haluavat hillitä tällaista uskonnon väärinkäyttöä.

Myös meillä täällä Suomessa on varmasti väärinkäytöksiä erilaisissa yhteisöissä, ja koska meillä on pitkään ollut tilanne se, että meillä on vain yksi valtakirkko, niin kaikki vähänkin uskontoon liittyvät jutut kohdistavat sormensa aina kristityihin vaikka tuo taho edustaakin aivan jotain muuta uskontoa, kulttia tai lahkoa.

Mutta vaikka aihe onkin trendikäs niin en pohdi sitä enempää. Palataanpa takaisin tuohon väittämään, että usko on jokaisen yksityisasia. Se on sitä tiettyyn rajaan asti.

Se raja tulee sillon kun sanot Jeesukselle kyllä. Siitä hetkestä lähtien kuulut joukkoon, jota kutsutaan pyhien yhteydeksi, olet Taivaallisen Isän lapsi, tasavertainen toisen syntinsä ja uskonsa Jeesukseen tunnustaneen veli tai sisar. Silloin uskosi ei ole yksityisasia, vaan se on meidän yhteinen ja siitä sinun on lupa puhua ja laulaa, jakaa siitä kumpuavaa iloa ja lohdutusta myös niille lähimmäisille, jotka eivät vielä ole uskaltaneet ottaa Jeesusta omaksi Vapahtajakseen.

 

 

 

Jeesus, tulit palvelemaan

Kristuksen seuraajana elämä pitäisi olla todella helppoa, koska Jeesus on täyttänyt meidän puolestamme sen kuilun, joka on meidän ja Jumalan välillä. Voisimme olla, elää ja levätä hänen varassaan, mutta mikä meitä estää?

Kun tunteet ottaa vallan ja huomaamme ympärillämme vain vellovaa pahuutta, muodostuu elimistössä adrealiinia ja ryhdymme kiivaasti taistelemaan tuota tuntemaamme pahaa vastaan tai vaihtoehtoisesti paadutamme itsemme ja keskitymme vain järkeilyyn. Tiedolla voimme selittää kaikenlaisia ilmioitä ja olosuhteita ympärillämme. Oppimaamme tietoa voimme sitten välittää toisille. Ongelma tulee vastaan siinä, kun kysymykseksi tulee infomation totuus. Sieluvihollinen kylvi meidän mieleemme jo aikoja sitten epäilyksen jopa totuutta vastaan.

Siksi on hyvä, että Jumala antoi vielä yhden avun meille – uskon.

Usko, jolla uskomme Jeesukseen, on Hänen antamansa lahja, ei hankittu ominaisuus, eikä se ole myöskään sidottu tunteisiin tai tiedon määrään.

Uskomalla Jeesukseen saamme olla yhteydessä Isään Jumalaan, joka on rakkaus. Hänen rakkautensa auttaa meitä tässä maallisessa elämässämme toimimaan hänen tahtonsa mukaan.

 

 

On sulla, Kaikkivaltias

Monet Jeesuksen sanat ja vertaukset ovat sellaisia, että niitä voidaan tulkita monellakin tavalla. Sillä, joka on saanut selittämisen armolahjan on paljon annettavaa. Minä en tiedä onko minulla tuota armolahjaa, mutta halu minulla olisi ainakin oppia itse tietämään enemmän, jotta voisin osata tulkita oikein mitä vertauksilla ja Raamatun muilla kertomuksilla tarkoitetaan. Toivoisin myös osaavani vielä kertoakin oppimani niin, että lähimmäisteni olisi helpompi ymmärtää niitä.

Tämänkin laulun: On sulla Kaikkivaltias, yksi aihe on, että voisin pysyä uskossa lapsen lailla. Runoilija on luultavasti viitannut Jeesuksen sanoihin: Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. (Mark.10:14)

Onko siinä, että lapsi on vähemmän varautunut ja hieman enemmän luottavainen kuin aikuinen jotain esimerkillistä?

Toisaalta Paavali taasen tuntuu painottavan enemmän sitä, että lapsi on vielä kehittymässä ja saattaa olla, että lapsi ei vielä ymmärrä kaikkea:

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. (1.Kor. 13:11)

Itsellänikin on jo perspektiiviä lapsena ja isänäkin olemisessa, mutta en voi sanoa varmaa mielipidettä suuntaan tai toiseen. Mutta oli minun mielipiteeni sitten mikä tahansa, niin Jumala on luonut minut, antanut minulle elämän, hän on kutsunut minut lapsekseen Jeesuksen ihmiseksi tulemisen ja veljeyden myötä. Ja onhan Jeesus antanut meille erityisnimenkin, olemme hänen opetuslapsiaan. Saamme siis kysyä neuvoa ja apua Mestarilta ja opettajaltamme.

 

 

 

Ethernal Security

"Minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa, kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat teidän kanssanne maan päällä, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläintenkin kanssa, kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos. Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni: koskaan enää ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea elävää, se ei koskaan enää hävitä maata." Jumala sanoi vielä: "Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää.

1.Moos.9: 9-13

Sateenkaari on siis Jumalan meille antama liiton merkki siitä, että hän ei enää tuhoa meitä siten kun hän tuolloin maailmalle sen eläimille ja ihmisille teki, ihmisen turmeluksen takia. Siksi voin iloita aina kun näen sateenkaaren taivaalla. Toisaalta jos turvaudun vain sateenkaaren merkkiin en kuitenkaan ole pelastuva iankaikkiseltä kuolemalta, se synti, jonka takia Jumala päätyi näin käsittämättömään koko maailmaa ja sen eliökuntaa kohtaavaan tuhoon, on edelleen minussa ja sinussa. Siksi sateenkaari muistuttaa myös siitä, että olemme syntisiä ja tarvitsemme armahdusta. 

Koska näin on, ryhtyi Jumala jo maailman luomisen yhteydessä valmistamaan toisenlaista pelastussuunnitelmaa. Voit lukea siitä joka paikasta Raamatun sivuilta. Siitä liitosta meillä on merkkinä risti, risti kirkon katolla, risti, joka merkitään kasteessa lapsen otsalle, sydämeen ja koko hänen elämänsä ylle, risti, jolla meidät siunataan viimeiselle matkalle. Ristiä voit kantaa kaulassasi, tai olla kantamatta. Sinulla ja minulla on kuitenkin oma ristimme, jonka Jeesus meille lahjoittaa. Tämä risti löytyy myös Suomen lipusta ja minulle se ainakin muistuttaa jotain uudesta liitosta, jonka Jumala Jeesuksen sovitustyön kautta on meidän kanssamme tehnyt.

Näin Paavali sen ilmaisi Roomalaiskirjeen 6 luvussa jakeissa 6-7:

Kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

Siksi on oikein, että Suomen lippu, jonka juhlapäivää vietimme juhannuksena, saisi liehua jokaisena päivän Suomen kaikissa saloissa, jotta voisimme katsoa siihen ja muistaa tämän uuden liiton. Valitettavaa on, että eräät tahot kirkossammekin ovat näköjään hylkäämässä ristin ja siirtymässä muiden lippujen alle.

 

Missä olet ihminen

Kun ihminen tekee syntiä, rikkoo jotain tai tekee toiselle pahaa, hän hätääntyy ja yrittää piilottaa itsensä ja tekonsa. Tuota pakenemista on jatkunut koko ihmishistorian ajan. Jumala on kuitenkin armahtava ja rakastaa meitä, siksi hän kutsuu: missä olet ihminen, älä pelkää rangaistusta, sinut on jo armahdettu, Poikani Jeesus on sovittanut kaikki rikkomukset. Jumala haluaa, että muistutamme toinen toisiamme tästä ja uskomme hänen Poikaansa.

Jumala valitsee joukostamme aina aika-ajoin ihmisiä, joilla on erityinen lahja ja tehtävä julistaa vaikeuksista huolimatta tätä ilosanomaa, sellainen oli Johannes Kastaja ja hänen kaltaisiaan on tänäkin päivänä.

Hyvää Juhannusta, pidetään huoli toisistamme.

 

 

 

Eipä äiti

Jumala ja hänen valtakuntasa on niin valtava, mittaamaton kaikissa inhimillisesti määriteltävissä määreissä ja sen laajuus on vielä paljon laajempi ja mahtavampi kuin kaikkien ihmisten mielikuvitus yhteensä voi tuottaa, yksilön tai pienen ryhmän määritelmistä puhumattakaan. Ja siitä huolimatta se sopii pienenkin lapsen sydämeen. Raamattu on täynnä vertauskuvia siitä millainen Jumala on. Mutta koska kukin meistä elää oman yksilöllisen elämän, niin sanatkin, joita käytämme voivat toiselle avautua toisella tavalla kuin toiselle, kuten laulun sana; äiti. Siksi on hyvä, ettei liikaa sidota Jumalan määritelmiä yksittäisiin sanoihin tai ajatushautomoiden tuloksiin. Oikeasti on hyvä lukea hänestä erityisesti Raamatusta, hän puhuu myös historiassa, luonnossa ja tietenkin monissa Pyhän Hengen vaikuttamissa ihmisten luomuksissa.

 

 

 

Sain kodin

Koti-ikävä

Ei tarvitse olla ajallisesti eikä matkallisestikaan pitkä etäisyys kodista kun koti-ikävä iskee. Lapsena se saattoi tulla jo naapurissa käydessä. Iän myötä kun seikkailuiden määrät ovat lisääntyneet niin myös tuo tunne on jäänyt taakse, tai se ei enää tule niin voimakkaasti esille. Eihän sitä nyt oikeasti aikuinen ihminen, varsinkaan mies, saa tunteilla, mutta, tässä ja nyt paljastan, että taannoin kun palailin etätöistä konttorille, niin huomasi tuon oudon tunteen hiipivän mieleeni; olisinpa kotona. Koti-ikävän tunne edellyttää sitä, että on jokin meille turvallinen ja tuttu paikka, johon tunteen tasolla kaipaamme. Näin maallisessa elämässä ei sellaista turvapaikkaa välttämättä ole ollut, eikä ole johon voisi paeta tai palata. Silti uskon, että tässä maailman ajassa taivaskaipuu lisääntyy.

Meillä kristityillä on hyvin luonnollista, jos tunnemme olevamme hieman kokoajan sellaisessa epämielyttävyyden tunteessa, jota voisi luonnehtia sanalla koti-ikävä.

Jeesuskin puhui tästä kodin puuttesta: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." (Matt. 8:20)

Toisessa kohdassa hän kyllä paljastaa, että kyllä hänelläkin on paikkansa tässä maailmassa:

Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. (Ilm. 3:20)

Olemme hänen kotinsa jos avaamme häneelle sydämemme. Myös seurakunnassa tai toisten kristityiden kanssa voimme kokea taivaallisen kodin läsnäolon:

"Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt. (Matt. 10:40)

Luokaamme siis toinen toisillemme sellainen maanpäällinen koti, jossa voi välillä rentoutua, mene sunnuntaina kirkkoon ja nauti kotioloista.

 

 

 

Mua auta Jeesus armoisin

Puolustusvoimien lippujuhla ja Helluntai.

Mitä näillä kahdella päivällä on yhteistä?

Lippumme on vielä, ja suokoon Jumala; aina - ristillä varustettu lippu. Se muistuttaa meitä siitä, että kansamme olemassaolo perustuu siihen, että Kristus on meidät lunastanut ja Isä on meidän kansaamme rakastanut. Vaikka moni on menettänyt omaisensa ja omaisuutensa viime sodissa, niin olemme saaneet säilyttää kristilliset lähimmäisen rakastauteen liittyvät arvomme ja itsenäisyytemme.

Meillä on oma (haasteellinen) maa, (vaikea, mutta kaunis) kieli ja (pieni, mutta tarpeen tullen yhtenäinen) kansa. Meitä on ollut ja on tulevaisuudessakin sangen pieni joukko, mutta olemme saaneet voimakkaan tahdon puolustaa omaa maatamme.

Niin kuin ensimmäisenä Helluntaina niin tänäänkin oli koolla suuri joukko ihan tavallisia ihmisiä vikoineen ja puutteineen, aivan samon saattoivat nuo opetuslasten joukko rukoilla kuten tänään rukoilimme: ”Jumala, me kiitämme Sinua hyvästä maasta. Varjele maamme vapautta ja kaikkia, jotka tahtovat sitä puolustaa ja työllään rakentaa. Anna rauha sinne missä nyt soditaan. Aamen.”

Mekin saamme vastaanottaa Pyhän Hengen, jota myös Totuuden Hengeksi kutsutaan ja sitä me tarvitsemme, elimme sitten sodassa tai rauhan aikana: totuutta.

Ja lainaan vielä tähän kenttäpiispa Pekka Särkiön pitämän hartauden loppu sanat:

Jopa sodan oloissa ja taistelujen keskellä sisimmässä voi asua rauha ja luottamus. Vapahtajamme jätti seuraajilleen sisimmän rauhan luvatessaan heille: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh 14: 27).

Koko hartaus on luettavissa osoitteessa:

https://puolustusvoimat.fi/-/kenttahartaus-puolustusvoimain-lippujuhlan-paivan-paraatissa-4.6.2022

Tänään on myös moni saanut koulutyönsä päätökseen, Siunausta teille kaikille.

 

 

Suur taivainen lahja

Kristuksen taivaaseenastumisen päivä eli Helatorstai.

Tänään kuuntelin radiosta eli netistä Kirkkopäivien ja Lähetysjuhlien päätösmessun Oulun tuomiokirkosta. Siellä saarnaajana piispa Jukka Keskitalo johdatteli lähetystehtävän takaisin institutioilta lähemmäksi sitä mitä Jeesuksen lähetyskäsky merkitsi. Tehtävä on annettu meille kaikille. Kuitenkaa kaikkien ei tarvitse lähteä merten taakse, vaan koska olemme jo valmiina tällä mihin olemme päätyneet, niin voimme julistaa evankeliumia juuri tässä ja nyt, näillä varustuksilla mitä meillä kullakin on. Elämän kokemuksesta, iästä, sukupuolesta ym. inhimillisistä erilaisuuksista huolimatta tai paremminkin niitä hyödyntäen. Jos olet kotona, vankilassa, sairaalassa, koulussa, harrastuksissa tai vaikka näin etänä, niin voit omalta osaltasi ainakin rukoilla työntekijöitä elonkorjuuseen.

 

 

Oi Isä iankaikkinen versio 2

Tänään on rukouksen päivä, myös rukousvastauksen päivä, koska pitkästä aikaa pääsin laulamaan ja osallistumaan messuun ihan kirkon penkkiin paikan päällä.

Vaikka en seurakunnasta, johon kuulun, tunne ketään, eikä kukaan tunne minua, niin oli oikein mukava olla yhdessä kiittämässä ja rukoilemassa meidän Taivaallista Isäämme. Kiitos Jeesus Paimenemme, että meidät kutsuit koolle. Kiitos Pyhä Henki, että ne sanat, jotka sain kuulla alttarilta ja saarnastuolista virvoittivat jälleen mieltäni ja antoi voimia jatkaa tätä yksinäistä, mutta toivattavasti Sinun viitoittamaasi tietäni (ja blogin pitoa).

Tunnustan, että välillä esirukoukset ovat tuntuneet minusta hieman etäisiltä tai liian juhlallisilta, mutta nykyään kun meille on tarjottu mahdollisuus pyytää esirukousta omien vaikeiden asioiden puolesta, ovat rukoukset saaneet huomattavaa syvyyttä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Minussa, kenties muissakin, on herännyt ajatuksia, miten voisin tuota nimettömäksi jäänyttä avunpyytäjää auttaa muullakin tavalla. Tarkoitan siis, että Jumalalle osoitettu rukous lähtee heti toteutumaan, josko ei heti konkreettisesti, mutta ainakin itse olen huomannut, että sydämeni ja ymmärrykseni toisen hätää kohtaan on avartunut. Ja saatan tietämättäni tehdä asioita, jotka edistävät tuon ongelman ratkaisemiseksi.

Tässä kappaleessa Oi, Isä iankaikkinen, olen julkaissut jo aiemmin blogissani vuosi sitten. Pyrkimykseni on ollut, etten samoja kappaleita esittäisi uudelleen, mutta kirjanpidostani puuttui merkintä tämä kappaleen käyttämisestä, joten tässä on ”työtapaturman” johdosta kappale jonkin verran uudistettuna, eli kaksi yhden hinnalla :-)

Mua herätä

Tähän asti kirkossa, johon olen lapsesta saakka kuulunut, on puhuttu lähimmäisen rakkaudesta lähinnä sellaisena ihanteena, johon aito kristitty saattaa kyetä ja jota muut hämmästelevät. Sen on kivikkoisen tien kulkijat tienneet aina, että se ei synnyt itsestä, vaan se on tulos siitä, että pysyttelee Hyvän Paimenen seurassa. Seuraten hänen esimerkkiään nöyränä ja kuuliaisena on sitä sitten lampaat, hänen laumansa, toteuttaneet kuin tietämättään. Tai toisin sanottuna: mitä vasen käsi tekee sitä älköön oikea tiedä. Aina se on hieman ahdistanut ja askarruttanut, että onko minussa hitustakaan nähtävissä tuota lähimmäisen rakkautta, mutta olen sitten saanut muistaa mitä Jeesus ristiltään viimeisimpänä lauseinaan sanoi: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät. (Luuk.23:34).

Näin äitienpäivänä on kuitenkin kiitettävä Taivaallista Isää siitä, että äidit (kuten myös isätkin) ovat saaneet paljon voimia ja taitoja toteuttaa vanhemman vaativaa tehtävää ja saattaneet omalla esimerkillään olla edistämässä lähimmäisen rakkauden toteutumista ja siirtäneet sitä jälkipolvillekin. Siunausta äideille!

 

 

Jos et sä Herra rakenna

Jälleen kerran nostan tuolta hylättyjen virsien joukosta yhden sangen ajankohtaisilla sanoilla varustetun rukouksen. Se on vuoden 1938 virsikirjan virsi 458. Sanat kuuluvat näin:

Jos et sä, Herra, rakenna,

niin suotta teemme työtä,

turhaanpa valvoo vartija,

jos et sä ole myötä.

Sua ilman jos me toimimme,

ei työllä siunausta,

parhainkin rakennuksemme

jää vaille perustusta.

 

Siis siunaa meitä, Jumala,

sun läsnäolollasi

ja auta meitä armossa

ja ohjaa neuvoillasi.

Sä käänny, Herra, puoleemme,

suo sinuun meidän luottaa,

niin että työmme maallemme

vois siunausta tuottaa.

 

Sun päälles kaikki huolemme

suo, Herra, meidän panna.

Me nöyryydessä pyydämme:

sun Henkes meihin anna,

sä ymmärrystä meille suo,

sun pelkos mielehemme,

yksmieliseksi meidät luo,

tuo rauhas keskellemme.

 

Sun nimes suurta kunniaa

suo, että etsisimme,

maan, kansan hyvää harrastaa

taidolla pyytäisimme.

Suo, että kaikkein menestys

ois määrä neuvoillamme

ja kansakunnan edistys

ojennusnuoranamme.

 

Myös, Herra, siunaa päämies maan,

suo hälle viisautta,

niin että noutaa toimissaan

hän aina oikeutta.

Yksmieliseks sä kansa tee,

suo sanas sitä johtaa,

se että vain sua palvelee,

jos mitkä vaiheet kohtaa.

 

 

 

Kun Isä suo

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. (Ps.23:1)

Tekisi mieli laittaa tämän tutun lauseen eteen pieni sana; kun. Silloin teksti kuulostaisi kokemukseen perustuvalta toteamukselta, toisaalta se myös aikaan saisi mielessä syytöksiä; koska minulta puuttuu se ja se tärkeä asia, eikö Herra olekaan minun paimeneni. Mutta se pikku sana puuttuu, eikä siinä ole edessä myöskään sanaa; koska. Tämä lause on luja eikä perustu minun tunteisiini eikä tietooni vaan totuuteen, että Jeesus Kristus on Herra ja hän on meidät lunastanut omakseen. Emme tarvitse mitään muuta, Hän on kaikki mitä tarvitsemme, saamme Häneltä kaiken.

 

 

Sä tarkoin tunnet

Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. (Ef.1:7)

Tunnen itsessäni vielä joka päivä syntiä itsessäni ja omatunto tuomitsee minut. Näen pahuutta ympärilläni tiedän, että olen joko suoraan tai välillisesti syyllinen siihen. En näe, että minussa olisi mitään ominaisuutta tai edes vähäistäkään halua muuttaa tätä vallitsevaa tilannetta. Siksi minun on joka päivä palattava, tai toisin sanoin; käännyttävä Kristuksen ristin juurelle, tuoda Hänelle nämä rikkomukset ja epäonnistumiset. Vaihdossa saan Häneltä anteeksiantamuksen, niin äärettömän armon, että se poistaa kaiken vihan. Hänen omanaan voin jatkaa tätä maallistakin elämääni turvautuen uskossa Hän huolenpitoonsa silloinkin kun itse näen asioitteni menevän pieleen.

 

 

Aurinko on nyt laskenut

Olen monesti tainnut kirjoitaa, ja se on varmaan tullut muutenkin ilmi, että näiden blogitekstien kirjoittaminen on minulle hyvin haasteellista. Koen, että mitä kauemmin tätä blogia kirjoitan sitä vähemmän minulla on mitään annettavaa. Mutta onnekseni, minun ei tarvitse keksiä itse mitään viisasta tai kiehtovaa tarinaa. Nykyaikana meillä on paljon sulavasanaisempia julistajia ja todella paljon kirjoitettua hengellistä tekstiä kirjoissa ja netissäkin. Kaikkein parasta on se, että me saamme ammentaa kaiken tarvitsemamme Raamatusta; etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. (Luuk.12:31).

Näitä hengellisiä laulujakin on aivan valtava määrä, todella hyviä ja jopa sellaisia ikivihreitä joita osaavat sellaisetkin ihmiset jotka eivät muuten kirkossakäynnistä tai muusta uskonnollisuudesta välitäkään. Ylipäätään monet iskelmien sanomatkin sisältävät samoja ajatuksia.

Mutta tässä jälleen yksi kappale muiden jatkoksi, laulun sanat ovat vanhan 1938 vuoden virsikirjan virrestä 540, sävelkulkua kävin hieman muokkaamaan.

Aurinko nyt on laskenut ja päivä iltaan joutunut.

Myös päättyy päivän puuha, työ, maan verhoonsa jo kätkee yö.

Oi Isä, sulle kiitoksen tuon kautta Poikas Kristuksen,

kun tänään taasen suojelit, vaaroista minut varjelit.

Oi, vanhurskasta päällä maan ei löytyä voi milloinkaan.

Syntini sulle tunnustan, nimelles annan kunnian.

Mä rikoin paljon vastahas, anteeksi anna armostas.

Mun kuule huokaukseni ja ota korviis huutoni.

Yön kaiken taas suo enkelten mua läsnä olla varjellen,

niin etten joutuis yhteenkään vahinkoon, syntiin, häpeään.

Terveenä anna nousta mun, taas, Herra, uuteen aamuhun,

sua kiitän sitten riemuiten, kun olet mulle armoinen.

 

Oi Herra, turva heikkojen

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. (1.Tim.2:1-2)

Huomaatko, että tässä jaotellaan neljä rukouksen muotoa. Meitä kehotetaan anomaan siksi, että silloin me osoitamme sekä olevamme avuttomia, että tietävämme keneltä avun saamme – Jumalalta. Rukoilu, se on kuin hengittämistä, meille elintärkeää. Esirukous taas on osoitus mitä suurimmasta lähimmäisen rakkaudesta, toki voimme antaa materiaalista ja ajallista apua lähimmäisellemme, jolla on puutetta. Ja kiitos, se on todella sitä mitä Isä meiltä toivoo, ei tekoja tai uhreja, parasta mitä me hänelle voimme antaa.

Sen suuren päivän

Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Ps. 16:8-9

Kuinka usein käykään niin, että jokin merkityksellinen asia menee huomaamattaan aikalailla ohi tajunnan virran. Jotkin pahat ja ikävät asiat saavatkin mennä, mutta sellaiset asiat, jotka varoittavat tai ohjaisivat toimimaan oikein olisi hyvin suotavaa tulla huomatuksi.

Aiemmin olen takertunut tämän Psalmin kohdalla ongelmaan miten jokin voi olla edessä ja samalla minun oikealla puolellani, kunnes sain ymmärtää, ettei kyse ole vasen – oikea, vaan oikea – väärä asetelmasta. Kun siis Herra on minun edessäni ja kun katselen, puhun, työskentelen tai teen mitä tahansa, niin Hän on minua vastapäätä. Hän on siis kuten ystävä, jonka kanssa puuhaamme kaikenlaisia asioita. Samalla Hän valvoo, etten tee mitään typerää ja antaa minulle voimia ja taitoa saada asiat hoidettua. Kyllä tuntuu paljon paremmalta, sieluni riemuitsee ja ruumiinikin on turvassa.

 

Voi kieltäjä

Tämän pienen runon sanat puhuttelevat minua hyvin voimakkaasti.

Voi kieltäjä, armosta piittaamaton,

sä vieläkö kaukana kuljet,

kun armo yhä tarjolla on,

ja siltä vain korvasi suljet?

Nyt vielä sua Herrasi kutsuu.

Ajatuksin, sanoin ja teoin minä rikon päivittäin, Herra, sinun tahtoasi vastaan. Voi kunpa voisin Pietarin tavoin katua, itkeä ja pyytää armoasi ja anteeksiantamustasi, rakas Taivaan Isä. Mutta, pelkään itsessäni olevan vielä pahankin paikan tullessa väärää itsekeskeisyyttä ja omiin voimiin turvautumisen ylpeyttä, niin etten näe mitään ulospääsyä tilanteesta. Siksi pyydän; kysy minulta, Jeesus, vaikka kuinka monta kertaa oletko Sinä minulle rakas.

 

On Herran lupaukset

Voi, voi meitä, jos taistelu maailman ja meidän sisällämme olevaa pahuutta vastaa olisi meidän käsissämme, niin taistelun lopputulos olisi varma ja karmeampi kuin sosiallinen media osaisi sitä kuvaillakaan.

Siksi kehoitan itseäni ja sinua ystäväni tarttumaan vielä kun se on mahdollista jokaiseen Rauhan Ruhtinaan lupaukseen ja sanaan, joka meille on Pyhässä Raamatussa ilmoitettu.

Jos koet, ettei sinulla ole voimavaroja siihenkään, että ottaisit Raamatun hyllystäsi, niin kirjoitan tähän yhden lauseen, jonka voit painaa mieleesi.

Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. (2.Kor.12:9)

 

 

Sun armoos Jeesus

 

Mä monesti oon miettinyt mik' elämän on juttu

kun lehdistä oon lukenut; pois meni jälleen tuttu.

Siis käytänkö tään hetkeni mä oikein vaikko väärin

kun kaikenmaailman retkeni vie päättömiinkin sfääriin.

Siks hyvä on mun muistaa tää; en ole yksin täällä

vaikk' sisälläin vain myrskyää ja on epätoivo päällä.

Sun armoos, Jeesus, peittynyt on syntieni taakka

mut suojiisi oot kätkenyt, oi, kätke loppuun saakka.

Sun Henkes mua vartioi ja lohdun, neuvon sanan toi,

kun totuuteen mut ohjaat.

sanat VesaL ja Lauri Huovinen 

 

 

Golgata

Alla olevan runon löysin vanhasta Kansallisarkistoon tallennetusta Urjalan Sanomat-lehdestä päivämääräällä 11.4.1936. Sanat ovat nimimerkin V.S., mutta lehden nykyisellä toimituksella ei ole tiedossaan  nimimerkin taakse kätkeytyvästä henkilöstä. Ehkeipä silloinen runoilija kokenut tarpeellista omaa nimeään mainitakaan.Joka tapauksessa tämä runo oli tuohon aikaan ajankohtainen, elettiin vaikeita aikoja, kuten nytkin.

Golgata

 

Ne painoivat tappurakruunun

Sinun päähäsi pilkaten,

Sinä astuit Golgatan tielle

lunastukseksi ihmisten.

Sinä horjuit ristisi alla

luo mestauspaikkasi näin,

veri haavoista tippui tielle

Sinun jälkesi syövyttäin.

Sinä nautit karvaimman kalkin

meidän eestämme rukoillen

ja anteekisantoa anoit

Sinä, puolesta syntisten.

Sinun ristisi juureen hiljaa

taas polvistumme me nyt,

siinä kiittäen rukoilemme:

Sinun työsi on täyttynyt.

 

 

 

Oi ääretön armo

Epätaloudellista maanviljelystoimintaa oli tämän päivän saarnan aiheena. Jeesus kertoo siitä Luuk. 8:4–15. Meidän ihmisten pitää monin tavoin mitoittaa omaa toimitaamme resurssiemme mukaan, on suunniteltava, pidettävä palavereja, budjetoitava ja hankittava oikeat välineet sekä pätevä henkilökunta hoitamaan hommaa ja sittenkään ei olla aivan varmoja siitä onko lopputulos toivottu.

Meidän Taivaallinen Isämme sen sijaan tuhlailee kursailematta, häneltä ei lopu sen enempää aika, materiaali kuin aineettomatkaan asiat, hän voi kaikkea luoda lisää määrättömästi.

Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin. Jes. 55:10–11