Sivut

16 heinäkuuta 2022

Suo lähimmäistä rakastaa

Usko on jokaisen yksityisasia!

Tätä ajatusta viljellään laajalti ympäri maailmaa ja taitaa se olla jossain muodossa myös erilaisissa yksilön oikeuksiin liittyvissä laeissa ja asetuksissa. On maita, joissa tätä oikeutta halutaan rajoittaa enemmän tai vähemmän. Miksi niin halutaan tehdä, mitä vallassaolevat pelkäävät uskossa?

Toki saattaa olla joissain yksittäisissä radikaaleissa ryhmissä niitä, jotka käyttävät henkistä tai jopa fyysistä väkivaltaa omien etujensa ajamisessa ja verhoavat sen sitten erilaisten uskotojen lakien ja normien alle, jolloin ulkopuolella olevat saavat käsityksen siitä, että kyseinen uskonto on kokonaan yksilön ja yhteiskunnan kannalta uhkaava. Olen kyllä samaa mieltä niiden tahojen kanssa, jotka haluavat hillitä tällaista uskonnon väärinkäyttöä.

Myös meillä täällä Suomessa on varmasti väärinkäytöksiä erilaisissa yhteisöissä, ja koska meillä on pitkään ollut tilanne se, että meillä on vain yksi valtakirkko, niin kaikki vähänkin uskontoon liittyvät jutut kohdistavat sormensa aina kristityihin vaikka tuo taho edustaakin aivan jotain muuta uskontoa, kulttia tai lahkoa.

Mutta vaikka aihe onkin trendikäs niin en pohdi sitä enempää. Palataanpa takaisin tuohon väittämään, että usko on jokaisen yksityisasia. Se on sitä tiettyyn rajaan asti.

Se raja tulee sillon kun sanot Jeesukselle kyllä. Siitä hetkestä lähtien kuulut joukkoon, jota kutsutaan pyhien yhteydeksi, olet Taivaallisen Isän lapsi, tasavertainen toisen syntinsä ja uskonsa Jeesukseen tunnustaneen veli tai sisar. Silloin uskosi ei ole yksityisasia, vaan se on meidän yhteinen ja siitä sinun on lupa puhua ja laulaa, jakaa siitä kumpuavaa iloa ja lohdutusta myös niille lähimmäisille, jotka eivät vielä ole uskaltaneet ottaa Jeesusta omaksi Vapahtajakseen.

 


 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti