Voi kieltäjä

Tämän pienen runon sanat puhuttelevat minua hyvin voimakkaasti.

Voi kieltäjä, armosta piittaamaton,

sä vieläkö kaukana kuljet,

kun armo yhä tarjolla on,

ja siltä vain korvasi suljet?

Nyt vielä sua Herrasi kutsuu.

Ajatuksin, sanoin ja teoin minä rikon päivittäin, Herra, sinun tahtoasi vastaan. Voi kunpa voisin Pietarin tavoin katua, itkeä ja pyytää armoasi ja anteeksiantamustasi, rakas Taivaan Isä. Mutta, pelkään itsessäni olevan vielä pahankin paikan tullessa väärää itsekeskeisyyttä ja omiin voimiin turvautumisen ylpeyttä, niin etten näe mitään ulospääsyä tilanteesta. Siksi pyydän; kysy minulta, Jeesus, vaikka kuinka monta kertaa oletko Sinä minulle rakas.

 

On Herran lupaukset

Voi, voi meitä, jos taistelu maailman ja meidän sisällämme olevaa pahuutta vastaa olisi meidän käsissämme, niin taistelun lopputulos olisi varma ja karmeampi kuin sosiallinen media osaisi sitä kuvaillakaan.

Siksi kehoitan itseäni ja sinua ystäväni tarttumaan vielä kun se on mahdollista jokaiseen Rauhan Ruhtinaan lupaukseen ja sanaan, joka meille on Pyhässä Raamatussa ilmoitettu.

Jos koet, ettei sinulla ole voimavaroja siihenkään, että ottaisit Raamatun hyllystäsi, niin kirjoitan tähän yhden lauseen, jonka voit painaa mieleesi.

Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. (2.Kor.12:9)

 

 

Sun armoos Jeesus

 

Mä monesti oon miettinyt mik' elämän on juttu

kun lehdistä oon lukenut; pois meni jälleen tuttu.

Siis käytänkö tään hetkeni mä oikein vaikko väärin

kun kaikenmaailman retkeni vie päättömiinkin sfääriin.

Siks hyvä on mun muistaa tää; en ole yksin täällä

vaikk' sisälläin vain myrskyää ja on epätoivo päällä.

Sun armoos, Jeesus, peittynyt on syntieni taakka

mut suojiisi oot kätkenyt, oi, kätke loppuun saakka.

Sun Henkes mua vartioi ja lohdun, neuvon sanan toi,

kun totuuteen mut ohjaat.

sanat VesaL ja Lauri Huovinen 

 

 

Golgata

Alla olevan runon löysin vanhasta Kansallisarkistoon tallennetusta Urjalan Sanomat-lehdestä päivämääräällä 11.4.1936. Sanat ovat nimimerkin V.S., mutta lehden nykyisellä toimituksella ei ole tiedossaan  nimimerkin taakse kätkeytyvästä henkilöstä. Ehkeipä silloinen runoilija kokenut tarpeellista omaa nimeään mainitakaan.Joka tapauksessa tämä runo oli tuohon aikaan ajankohtainen, elettiin vaikeita aikoja, kuten nytkin.

Golgata

 

Ne painoivat tappurakruunun

Sinun päähäsi pilkaten,

Sinä astuit Golgatan tielle

lunastukseksi ihmisten.

Sinä horjuit ristisi alla

luo mestauspaikkasi näin,

veri haavoista tippui tielle

Sinun jälkesi syövyttäin.

Sinä nautit karvaimman kalkin

meidän eestämme rukoillen

ja anteekisantoa anoit

Sinä, puolesta syntisten.

Sinun ristisi juureen hiljaa

taas polvistumme me nyt,

siinä kiittäen rukoilemme:

Sinun työsi on täyttynyt.