Tämän pienen runon sanat puhuttelevat minua hyvin voimakkaasti.
Voi kieltäjä, armosta piittaamaton,
sä vieläkö kaukana kuljet,
kun armo yhä tarjolla on,
ja siltä vain korvasi suljet?
Nyt vielä sua Herrasi kutsuu.
Ajatuksin, sanoin ja teoin minä rikon päivittäin, Herra, sinun tahtoasi vastaan. Voi kunpa voisin Pietarin tavoin katua, itkeä ja pyytää armoasi ja anteeksiantamustasi, rakas Taivaan Isä. Mutta, pelkään itsessäni olevan vielä pahankin paikan tullessa väärää itsekeskeisyyttä ja omiin voimiin turvautumisen ylpeyttä, niin etten näe mitään ulospääsyä tilanteesta. Siksi pyydän; kysy minulta, Jeesus, vaikka kuinka monta kertaa oletko Sinä minulle rakas.
_2703-1.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti