Mä monesti oon miettinyt mik' elämän on juttu
kun lehdistä oon lukenut; pois meni jälleen tuttu.
Siis käytänkö tään hetkeni mä oikein vaikko väärin
kun kaikenmaailman retkeni vie päättömiinkin sfääriin.
Siks hyvä on mun muistaa tää; en ole yksin täällä
vaikk' sisälläin vain myrskyää ja on epätoivo päällä.
Sun armoos, Jeesus, peittynyt on syntieni taakka
mut suojiisi oot kätkenyt, oi, kätke loppuun saakka.
Sun Henkes mua vartioi ja lohdun, neuvon sanan toi,
kun totuuteen mut ohjaat.
sanat VesaL ja Lauri Huovinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti