Puolustusvoimien lippujuhla ja Helluntai.
Mitä näillä kahdella päivällä on yhteistä?
Lippumme on vielä, ja suokoon Jumala; aina - ristillä varustettu lippu. Se muistuttaa meitä siitä, että kansamme olemassaolo perustuu siihen, että Kristus on meidät lunastanut ja Isä on meidän kansaamme rakastanut. Vaikka moni on menettänyt omaisensa ja omaisuutensa viime sodissa, niin olemme saaneet säilyttää kristilliset lähimmäisen rakastauteen liittyvät arvomme ja itsenäisyytemme.
Meillä on oma (haasteellinen) maa, (vaikea, mutta kaunis) kieli ja (pieni, mutta tarpeen tullen yhtenäinen) kansa. Meitä on ollut ja on tulevaisuudessakin sangen pieni joukko, mutta olemme saaneet voimakkaan tahdon puolustaa omaa maatamme.
Niin kuin ensimmäisenä Helluntaina niin tänäänkin oli koolla suuri joukko ihan tavallisia ihmisiä vikoineen ja puutteineen, aivan samon saattoivat nuo opetuslasten joukko rukoilla kuten tänään rukoilimme: ”Jumala, me kiitämme Sinua hyvästä maasta. Varjele maamme vapautta ja kaikkia, jotka tahtovat sitä puolustaa ja työllään rakentaa. Anna rauha sinne missä nyt soditaan. Aamen.”
Mekin saamme vastaanottaa Pyhän Hengen, jota myös Totuuden Hengeksi kutsutaan ja sitä me tarvitsemme, elimme sitten sodassa tai rauhan aikana: totuutta.
Ja lainaan vielä tähän kenttäpiispa Pekka Särkiön pitämän hartauden loppu sanat:
Jopa sodan oloissa ja taistelujen keskellä sisimmässä voi asua rauha ja luottamus. Vapahtajamme jätti seuraajilleen sisimmän rauhan luvatessaan heille: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh 14: 27).
Koko hartaus on luettavissa osoitteessa:
https://puolustusvoimat.fi/-/kenttahartaus-puolustusvoimain-lippujuhlan-paivan-paraatissa-4.6.2022
Tänään on myös moni saanut koulutyönsä päätökseen, Siunausta teille kaikille.
_2905-1.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti