Olen monesti tainnut kirjoitaa, ja se on varmaan tullut muutenkin ilmi, että näiden blogitekstien kirjoittaminen on minulle hyvin haasteellista. Koen, että mitä kauemmin tätä blogia kirjoitan sitä vähemmän minulla on mitään annettavaa. Mutta onnekseni, minun ei tarvitse keksiä itse mitään viisasta tai kiehtovaa tarinaa. Nykyaikana meillä on paljon sulavasanaisempia julistajia ja todella paljon kirjoitettua hengellistä tekstiä kirjoissa ja netissäkin. Kaikkein parasta on se, että me saamme ammentaa kaiken tarvitsemamme Raamatusta; etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. (Luuk.12:31).
Näitä hengellisiä laulujakin on aivan valtava määrä, todella hyviä ja jopa sellaisia ikivihreitä joita osaavat sellaisetkin ihmiset jotka eivät muuten kirkossakäynnistä tai muusta uskonnollisuudesta välitäkään. Ylipäätään monet iskelmien sanomatkin sisältävät samoja ajatuksia.
Mutta tässä jälleen yksi kappale muiden jatkoksi, laulun sanat ovat vanhan 1938 vuoden virsikirjan virrestä 540, sävelkulkua kävin hieman muokkaamaan.
Aurinko nyt on laskenut ja päivä iltaan joutunut.
Myös päättyy päivän puuha, työ, maan verhoonsa jo kätkee yö.
Oi Isä, sulle kiitoksen tuon kautta Poikas Kristuksen,
kun tänään taasen suojelit, vaaroista minut varjelit.
Oi, vanhurskasta päällä maan ei löytyä voi milloinkaan.
Syntini sulle tunnustan, nimelles annan kunnian.
Mä rikoin paljon vastahas, anteeksi anna armostas.
Mun kuule huokaukseni ja ota korviis huutoni.
Yön kaiken taas suo enkelten mua läsnä olla varjellen,
niin etten joutuis yhteenkään vahinkoon, syntiin, häpeään.
Terveenä anna nousta mun, taas, Herra, uuteen aamuhun,
sua kiitän sitten riemuiten, kun olet mulle armoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti