Tähän asti kirkossa, johon olen lapsesta saakka kuulunut, on puhuttu lähimmäisen rakkaudesta lähinnä sellaisena ihanteena, johon aito kristitty saattaa kyetä ja jota muut hämmästelevät. Sen on kivikkoisen tien kulkijat tienneet aina, että se ei synnyt itsestä, vaan se on tulos siitä, että pysyttelee Hyvän Paimenen seurassa. Seuraten hänen esimerkkiään nöyränä ja kuuliaisena on sitä sitten lampaat, hänen laumansa, toteuttaneet kuin tietämättään. Tai toisin sanottuna: mitä vasen käsi tekee sitä älköön oikea tiedä. Aina se on hieman ahdistanut ja askarruttanut, että onko minussa hitustakaan nähtävissä tuota lähimmäisen rakkautta, mutta olen sitten saanut muistaa mitä Jeesus ristiltään viimeisimpänä lauseinaan sanoi: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät. (Luuk.23:34).
Näin äitienpäivänä
on kuitenkin kiitettävä Taivaallista Isää siitä, että äidit
(kuten myös isätkin) ovat saaneet paljon voimia ja taitoja
toteuttaa vanhemman vaativaa tehtävää ja saattaneet omalla
esimerkillään olla edistämässä lähimmäisen rakkauden
toteutumista ja siirtäneet sitä jälkipolvillekin. Siunausta äideille!
_0705-1.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti