Moni on tehnyt tuttavuutta luopumisen kanssa, yksi yhdestä toinen toisesta syystä. Pietari oli kuullut Jeesuksen keskustelun erään rikkaan miehen kanssa, jolloin Jeesus oli todennut, että rikkaan on vaikea päästä taivaaseen. Niinpä hän kysyi, että mitenkäs on heidän laitansa, jotka ovat jättäneet edellisen elämän taakseen ja lähteneet seuraamaan Jeesusta. Jeesus siihen vastasi:
Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Matt. 19:29
Tämä Herramme lupaus on varmasti lohduttanut monia evankeliumin työhön ryhtyneitä, kuin myös vainojen kohteeksi joutuneita, jotka ovat joutuneet pakenemaan ja luopumaan kaikesta.
Mutta mitä mahtaa Jeesus kertoa näillä sanoillaan minulle?
Nuo asiat, jotka hän mainitsee ovat Jumalan minulle antamia, joten ei niissä sinänsä pitäisi olla mitään väärää tai pahaa, joista sen tähden pitäisi luopua. Noilla asioilla on kyllä myös yhteistä se, että ne tuovat jonkilaista perusturvallisuuden tunnetta (ehkä väärääkin), mutta myös huolta niiden menetyksestä ja ne vaativat myös aika ja vaivaa, että niiden ”arvo” säilyisi ja jopa enentyisi. Väkisinkin ne siis vaativat ajallista huomiotani.
Luulenpa, että Jeesus tällä haluaa muistuttaa, että kun pysyn Hänen seurassaan ja katseeni on kohdistunut hänen ristintyöhönsä, niin hän kyllä pitää minusta huolen kuten taivaan linnuista, kedon kukista ja eksyneistä lampaistaan. Joten jos joudun tilanteeseen, että joudun jostain luopumaan, jotta hänen nimensä kirkastettaisiin, ei minun tarvitse olla huolissani menetyksestäni. Saattaa käydä niinkin, etten edes huomaa menettäneenikään mitään, koska hänen seurassaan saan monin verroin enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti