Minua on aina hieman kummastuttanut sellainen väite, että uskonto olisi tieteen vastustaja ja että tiede jollain tavalla olisi uskonnon korvaaja. Saattaa olla, että tämä nykyaikainen mustavalkoinen ajattelutapa, jota ainakin tuolta mediasta saa lukea, lietsoo ääriajattelijoissa kiihkeitä tuntemuksia ja tarmoa puolustella omaa pesäänsä. Näin kirjoitus- ja lukutaitoisena sekä tiedonhaluisena nykyaikaisen ihmisenä en haluaisi leimautua kummankaan leirin puolustajaksi tai vastustajaksi. Sen tiedän, että tieteentekijöiden paras työkalu on itsekriittisyys ja sen tiedostaminen, ettei lopullista vastausta ole vielä löytynyt, vaan aina päästään asioissa syvemmälle tai pidemmälle alalla kuin alalla. Uskonnossa, ja nyt tarkoitan tätä luterilaista kristillisyyttä, on vahvasti ilmaistu meidän pyhässä Raamatussamme, että tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. (1.Kor.13:9)
Siis kaikki meidän pyrkimyksemme ja harjoituksemme elää kunnollista uskovaisen elämää on vajavaista.
Minusta on sangen vaikeaa muodostaa minkäänlaisia lauseita siitä mitä usko minulle merkitsee saati, että rupeaisin tarkoin määrittelemään toisille miten sitä uskoa pitäisi elää. Siksi lainaankin mielelläni Raamattua, koska siellä on monet asiat sanoitettu jopa helppotajuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti