Tuli hyvin outo olo, kun kuuntelin tämän päivän ev.lut kirkon radiojumalanpalvelusta. Saarnavuorossa ollut pappi julisti, että usko ei synny kuulemisesta ja jatkoi, että se syntyy rukouksesta, jonkinlaisesta yhteydestä rukoilijan ja rukouksen kohteen välille. Olisi pitänyt nauhottaa ja kelata sitten taaksepäin kuunnellakseni sanoiko hän todella niin, vai kuulinko väärin. En löydä sille perusteita Raamatusta. Ehkä se liittyy ko. seurakunnan hiljaisuuden joogaan ja sen opetuksiin.
Paavali ilmaiseen asian kyllä hyvin selkeästi:
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. (Room. 10:17)
Jokaisessa uskonnossa on rukouksella merkitystä, mutta tärkeintä ei ole rukous itse, vaan kenen puoleen käännymme, eli kenelle rukouksemme esitämme, ja miten.
On raskasta olla Kristukseen uskovana työssä tai seurakuntalaisena sellaisessa yhteisössä, jossa paimenviran haltijat eivät pitäydy Jumalan sanassa.
Pitää kuitenkin jatkaa Jumalanpalvelusten kuuntelemista, mutta muistaa myös:
Mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on. (1.Tess.5:21)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti