Tämän laulu tekstissä on mielestäni tiivistetty hyvin kasteen merkitys: lapsen oikeus.
Kasteita ja sen kaltaisia rituaaleja on maailma täynnänsä, mutta tässä tarkoitan kastetta, joka on toimitettu Isä ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Meillä on tässä Jeesuksen seuraajien joukossa erilaisia tulkintoja miten ja milloin tämä kaste pitäisi suorittaa. Mielestäni jokaisen tulisi saada tämän lapsen oikeuden, oikeuden kääntyä Isän puoleen. Toki Raamatussa on lukuisia esimerkkejä, siitä, että Jeesus on toiminut välimiehenä niidenkin ihmisten kanssa, jotka eivät olleet saaneet kastetta, ja niin hän toimii edelleen.
Olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat vieneet minut kastettavaksi jo pienenä sylilapsena.
En tuolloin ymmärtänyt neitseestä syntymistä, luomisteoriaa, ekumeniaa, kiirastulta ja tuskinpa olisin osannut pokkuroida piispaakaan sopivalla tavalla. En varmasti tiennyt olinko oikeasti uskossa vai en. Ja jos tuon tai jonkin muun listan läpikäyneenä olisin vasta saanut papukaijan merkin kastelupalappuun, niin eipä sitä merkkiä taitaisi olla vieläkään ansaittu, vaikka vuosikymmeniä sitä on tullut ahkerasti metsästettyä.
Sen tiedän kokemuksesta, että jo pieni sylivauva joutuu jo ennen kastettakin erilaisiin moraalikasvatusten pyörteisiin; milloin on hyvä puklata ja milloin se ei ollutkaan niin hyvä asia, milloin on reipasta ottaa lujasti kiinni ja milloin se taasen on hyvin tuhmaa, varsinkin kun vieraaksi saapuu parhaimpiinsa pukeutunut ”itämaan viisas”. Puhumattakaan niistä tilanteista, joita tapahtuu jalkeille nousemisen jälkeen kuin liukuhihnalla. Ei-sana tulee tutuksi monessa äänen sävyssä.
Kyllä silloin on hyvä aloittaa kasteeseen liittyvä opetus. Lapsen kanssa voi lukea aamu- ja iltarukouksetkin, joita hän voi sitten myöhemmin vaikeuksissaan palautella mieleensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti