Kauan sitten, kun olin pieni poika, ihmettelin mummolleni, jonka hoidossa tuolloin oli, hänen ulko-oven ovenpieleen ilmestynyttä puukolla viillettyä ruksia tai ristiä.
Ulko-ovia ei pahemmin lukittu kuin yöksi tai kun lähdettiin pois pihapiiristä hoitamaan asioita. Silloin kun lähdettiin kauemmaksi ajaksi pois, laitettiin luuta oven eteen merkiksi mahdollisille satunaisille kylään tulijoille, että juttuseuraa eikä kahvia olisi tällä kertaa tarjolla.
Mummoni kertoi, että hänen luonaan, kuten tuolloin oli hyvin tavallista, kävi muutamia rouvia kauppaamassa pitsiliinoja ja muita käsitöitä. Mummoni ei ollut varakas, mutta aina hän yritti jotain heiltä ostaa. Rouvat olivat ollet jälleen liikkeellä ja jostain syystä he olivat ottaneet puheeksi piirongin päällä olevat kiillotetut kuparikahvipannut ja kertoneet mummilleni aikovansa piirtää mainitsemani merkin ulko-oven ulkopuolelle merkiksi siitä, että talossa asui mukava ihminen ja talo tavaroineen oli "suojeluksessa".
En tiedä kuinka hyvin tuo merkintä järjestelmä toimi, mutta tietääkseni ei varkaitakaan mummillani koskaan käynyt.
2.Mooseksen kirjan 12 luvussa, jakeessa 13 kerrotaan toisenlaisesta turvaa tuovasta merkintätavasta, joka säästäisi talossa olijat turmalta.
Myös meidät on kasteessa merkitty ja suoja ei ole pelkästään elinikäinen vaan iankaikkinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti