Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte.
Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensä hillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niin kuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.
1. Korinttolaskirje luku 9 jakeet 24-27
Paavali lienee seurannut olympialaisiin valmistuneita nuorukaisia, ehkä nähnyt myös niitä, jotka eivät olleet kestäneet kovaa rääkkiä ja niitä jotka vastoinkäymisistä huolimatta olivat jatkaneet sinnikkäästi harjoittelua.
Ja vaikka Paavali oli varmasti joutunut itsekin hyvin pitkillä matkoillaan, teltantekijänä työssään ja monesti piestynäkin joutunut mitä ankarimpiin fyysisiin koettelemuksiin, ei hän kuitenkaan sallinut itselleen vieläkään sortumista laiskuuteen ja hemmotteluun.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän olisi joutunut hyväksymään lihassaan olevia heikkouksia (piikki lihassa) tai olemaan välillä aloillaan ja lepäämään sairauksien ja pahoinpitelyiden aiheuttamien vammojen tähden.
Mutta hän näki näiden urheilijoiden elämässä jotain esimerkillistä siinä kuinka he pidättäytyivät ja paastosivat monista tuon ajan mahdollisista hemmotteluista tavoitellessaan pientä palkintoseppelettä.
Moni nykyajan vitsauskin saattaa olla saanut alkunsa liiallisuuteen menneestä helppouden tavoittelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti