Tänään olen seurannut piispanvihkimystä. Kätten päälle paneminen ja siunaaminen on mitä hienointa juhlaa. Itsekin olen saanut jo lapsena kokea sen. Tietoisuus siitä, että ympärilläni on ollut ihmisiä, jotka ovat itsekin saaneet saman siunauksen ja välittävät sen eteenpäin on jotain sanoin kuvaamattoman upeaa.
Muistikuva tuosta siunauksesta on ajan myöten haalistunut ja tehtävä, johon tuolloin sain siunauksen, on myös taakse jäänyt. Silti se siunaus, jonka silloin sain Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ei ole mihinkään kadonnut. Aina välillä se jopa muistuu mieleeni, kuten tällaisten tilaisuuksien yhteydessä. Ja se antaa voimia.
Toivon, että voin vielä joskus itsekin olla laittamassa käteni jonkun lähimmäisen pään päälle ja välittämään siunauksen.
Joka tapauksessa voin aina sanallisesti kuitenkin sanoa:
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti