Oli tuossa viime viikolla jälleen vuotuinen vanhenemisen muistopäivä. Yllätys oli aikamoinen kun sain lapsilta mieluisan lahjan. Olin ja olen vieläkin sanan varsinaisessa merkityksessä ”Äimän käkenä”. Ehkä lieventääkseen aiheuttamaansa ensireaktiota he sanoivat, että se oli vähäistä siihen nähden mitä olen heille ajan kanssa hankkinut.
Näinhän me ihmiset täällä toinen toistamme muistamme ja autamme, vähän sillä ajatuksella, että tehkäämme toisille sitä mitä haluaisimme heidän tekevän itsellemme.
Tämä on jonkinlainen muunnos siitä Jeesuksen kehoituksesta rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään.
Joka tapauksessa ilon tunne varmaan jatkuu aika pitkään, sillä tuo saamani lahja on käytössäni monta tuntia päivässä ja toivottavasti monia vuosia. Myös te lukijat pääsette osalliseksi sen suomista mahdollisuuksista.
Toivon, että lahjan antajatkin saivat kokea antamisen iloa.
Kohta aloitamme jouluun valmistautumisen. Ajatellaanpa minkälaisia lahjoja olemmekaan saaneet Häneltä, jonka syntymäjuhlaa saamme kukin tavallamme ja tahollamme viettää.
Joka tapauksessa toivon, että lahjat, oli niitä sitten kuinka paljon tai vähän muistuttavat meitä siitä, että kuinka paljon isomman lahjan olemme saaneet Jeesuksessa Kristuksessa. Osoittakaamme Hänelle suurta kiitollisuutta ja iloa voimme vaikka lauleskella tai hyräillä joululauluja kaikkialla kulkeissamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti