Kolmas adventti ja masentunut saarnamies, se kai oli tämän päivän raamatunkohdasta nouseva teema, ainakin jonkinlainen. Miten helposti me miehet varsinkin joudumme suorastaan epätoivoon kun huomaamme omien hommien mitättömyyden, tai kun joku jopa arvostelee meidän aikaansaannosta tai sen puutetta. Niin sitä taisi vankeuteen joutunut Johanneskin tuumailla kun kyseli Jeesuksen opetuslapsilta, että turhaanko tässä olen raatanut ja odottanut erämaan kukkaan puhkeamista. Hyvin Jeesus serkkunsa tunsi kun vastasi hänelle Jesajan sanoin:
Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät." Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. (Jes.35:4-6)
Tämä ja monet muut profetiat toteutuivat Jeesuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti