Kun Isä suo

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. (Ps.23:1)

Tekisi mieli laittaa tämän tutun lauseen eteen pieni sana; kun. Silloin teksti kuulostaisi kokemukseen perustuvalta toteamukselta, toisaalta se myös aikaan saisi mielessä syytöksiä; koska minulta puuttuu se ja se tärkeä asia, eikö Herra olekaan minun paimeneni. Mutta se pikku sana puuttuu, eikä siinä ole edessä myöskään sanaa; koska. Tämä lause on luja eikä perustu minun tunteisiini eikä tietooni vaan totuuteen, että Jeesus Kristus on Herra ja hän on meidät lunastanut omakseen. Emme tarvitse mitään muuta, Hän on kaikki mitä tarvitsemme, saamme Häneltä kaiken.

 

 

Sä tarkoin tunnet

Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. (Ef.1:7)

Tunnen itsessäni vielä joka päivä syntiä itsessäni ja omatunto tuomitsee minut. Näen pahuutta ympärilläni tiedän, että olen joko suoraan tai välillisesti syyllinen siihen. En näe, että minussa olisi mitään ominaisuutta tai edes vähäistäkään halua muuttaa tätä vallitsevaa tilannetta. Siksi minun on joka päivä palattava, tai toisin sanoin; käännyttävä Kristuksen ristin juurelle, tuoda Hänelle nämä rikkomukset ja epäonnistumiset. Vaihdossa saan Häneltä anteeksiantamuksen, niin äärettömän armon, että se poistaa kaiken vihan. Hänen omanaan voin jatkaa tätä maallistakin elämääni turvautuen uskossa Hän huolenpitoonsa silloinkin kun itse näen asioitteni menevän pieleen.

 

 

Aurinko on nyt laskenut

Olen monesti tainnut kirjoitaa, ja se on varmaan tullut muutenkin ilmi, että näiden blogitekstien kirjoittaminen on minulle hyvin haasteellista. Koen, että mitä kauemmin tätä blogia kirjoitan sitä vähemmän minulla on mitään annettavaa. Mutta onnekseni, minun ei tarvitse keksiä itse mitään viisasta tai kiehtovaa tarinaa. Nykyaikana meillä on paljon sulavasanaisempia julistajia ja todella paljon kirjoitettua hengellistä tekstiä kirjoissa ja netissäkin. Kaikkein parasta on se, että me saamme ammentaa kaiken tarvitsemamme Raamatusta; etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. (Luuk.12:31).

Näitä hengellisiä laulujakin on aivan valtava määrä, todella hyviä ja jopa sellaisia ikivihreitä joita osaavat sellaisetkin ihmiset jotka eivät muuten kirkossakäynnistä tai muusta uskonnollisuudesta välitäkään. Ylipäätään monet iskelmien sanomatkin sisältävät samoja ajatuksia.

Mutta tässä jälleen yksi kappale muiden jatkoksi, laulun sanat ovat vanhan 1938 vuoden virsikirjan virrestä 540, sävelkulkua kävin hieman muokkaamaan.

Aurinko nyt on laskenut ja päivä iltaan joutunut.

Myös päättyy päivän puuha, työ, maan verhoonsa jo kätkee yö.

Oi Isä, sulle kiitoksen tuon kautta Poikas Kristuksen,

kun tänään taasen suojelit, vaaroista minut varjelit.

Oi, vanhurskasta päällä maan ei löytyä voi milloinkaan.

Syntini sulle tunnustan, nimelles annan kunnian.

Mä rikoin paljon vastahas, anteeksi anna armostas.

Mun kuule huokaukseni ja ota korviis huutoni.

Yön kaiken taas suo enkelten mua läsnä olla varjellen,

niin etten joutuis yhteenkään vahinkoon, syntiin, häpeään.

Terveenä anna nousta mun, taas, Herra, uuteen aamuhun,

sua kiitän sitten riemuiten, kun olet mulle armoinen.

 

Oi Herra, turva heikkojen

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. (1.Tim.2:1-2)

Huomaatko, että tässä jaotellaan neljä rukouksen muotoa. Meitä kehotetaan anomaan siksi, että silloin me osoitamme sekä olevamme avuttomia, että tietävämme keneltä avun saamme – Jumalalta. Rukoilu, se on kuin hengittämistä, meille elintärkeää. Esirukous taas on osoitus mitä suurimmasta lähimmäisen rakkaudesta, toki voimme antaa materiaalista ja ajallista apua lähimmäisellemme, jolla on puutetta. Ja kiitos, se on todella sitä mitä Isä meiltä toivoo, ei tekoja tai uhreja, parasta mitä me hänelle voimme antaa.

Sen suuren päivän

Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Ps. 16:8-9

Kuinka usein käykään niin, että jokin merkityksellinen asia menee huomaamattaan aikalailla ohi tajunnan virran. Jotkin pahat ja ikävät asiat saavatkin mennä, mutta sellaiset asiat, jotka varoittavat tai ohjaisivat toimimaan oikein olisi hyvin suotavaa tulla huomatuksi.

Aiemmin olen takertunut tämän Psalmin kohdalla ongelmaan miten jokin voi olla edessä ja samalla minun oikealla puolellani, kunnes sain ymmärtää, ettei kyse ole vasen – oikea, vaan oikea – väärä asetelmasta. Kun siis Herra on minun edessäni ja kun katselen, puhun, työskentelen tai teen mitä tahansa, niin Hän on minua vastapäätä. Hän on siis kuten ystävä, jonka kanssa puuhaamme kaikenlaisia asioita. Samalla Hän valvoo, etten tee mitään typerää ja antaa minulle voimia ja taitoa saada asiat hoidettua. Kyllä tuntuu paljon paremmalta, sieluni riemuitsee ja ruumiinikin on turvassa.

 

Voi kieltäjä

Tämän pienen runon sanat puhuttelevat minua hyvin voimakkaasti.

Voi kieltäjä, armosta piittaamaton,

sä vieläkö kaukana kuljet,

kun armo yhä tarjolla on,

ja siltä vain korvasi suljet?

Nyt vielä sua Herrasi kutsuu.

Ajatuksin, sanoin ja teoin minä rikon päivittäin, Herra, sinun tahtoasi vastaan. Voi kunpa voisin Pietarin tavoin katua, itkeä ja pyytää armoasi ja anteeksiantamustasi, rakas Taivaan Isä. Mutta, pelkään itsessäni olevan vielä pahankin paikan tullessa väärää itsekeskeisyyttä ja omiin voimiin turvautumisen ylpeyttä, niin etten näe mitään ulospääsyä tilanteesta. Siksi pyydän; kysy minulta, Jeesus, vaikka kuinka monta kertaa oletko Sinä minulle rakas.

 

On Herran lupaukset

Voi, voi meitä, jos taistelu maailman ja meidän sisällämme olevaa pahuutta vastaa olisi meidän käsissämme, niin taistelun lopputulos olisi varma ja karmeampi kuin sosiallinen media osaisi sitä kuvaillakaan.

Siksi kehoitan itseäni ja sinua ystäväni tarttumaan vielä kun se on mahdollista jokaiseen Rauhan Ruhtinaan lupaukseen ja sanaan, joka meille on Pyhässä Raamatussa ilmoitettu.

Jos koet, ettei sinulla ole voimavaroja siihenkään, että ottaisit Raamatun hyllystäsi, niin kirjoitan tähän yhden lauseen, jonka voit painaa mieleesi.

Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. (2.Kor.12:9)

 

 

Sun armoos Jeesus

 

Mä monesti oon miettinyt mik' elämän on juttu

kun lehdistä oon lukenut; pois meni jälleen tuttu.

Siis käytänkö tään hetkeni mä oikein vaikko väärin

kun kaikenmaailman retkeni vie päättömiinkin sfääriin.

Siks hyvä on mun muistaa tää; en ole yksin täällä

vaikk' sisälläin vain myrskyää ja on epätoivo päällä.

Sun armoos, Jeesus, peittynyt on syntieni taakka

mut suojiisi oot kätkenyt, oi, kätke loppuun saakka.

Sun Henkes mua vartioi ja lohdun, neuvon sanan toi,

kun totuuteen mut ohjaat.

sanat VesaL ja Lauri Huovinen 

 

 

Golgata

Alla olevan runon löysin vanhasta Kansallisarkistoon tallennetusta Urjalan Sanomat-lehdestä päivämääräällä 11.4.1936. Sanat ovat nimimerkin V.S., mutta lehden nykyisellä toimituksella ei ole tiedossaan  nimimerkin taakse kätkeytyvästä henkilöstä. Ehkeipä silloinen runoilija kokenut tarpeellista omaa nimeään mainitakaan.Joka tapauksessa tämä runo oli tuohon aikaan ajankohtainen, elettiin vaikeita aikoja, kuten nytkin.

Golgata

 

Ne painoivat tappurakruunun

Sinun päähäsi pilkaten,

Sinä astuit Golgatan tielle

lunastukseksi ihmisten.

Sinä horjuit ristisi alla

luo mestauspaikkasi näin,

veri haavoista tippui tielle

Sinun jälkesi syövyttäin.

Sinä nautit karvaimman kalkin

meidän eestämme rukoillen

ja anteekisantoa anoit

Sinä, puolesta syntisten.

Sinun ristisi juureen hiljaa

taas polvistumme me nyt,

siinä kiittäen rukoilemme:

Sinun työsi on täyttynyt.

 

 

 

Oi ääretön armo

Epätaloudellista maanviljelystoimintaa oli tämän päivän saarnan aiheena. Jeesus kertoo siitä Luuk. 8:4–15. Meidän ihmisten pitää monin tavoin mitoittaa omaa toimitaamme resurssiemme mukaan, on suunniteltava, pidettävä palavereja, budjetoitava ja hankittava oikeat välineet sekä pätevä henkilökunta hoitamaan hommaa ja sittenkään ei olla aivan varmoja siitä onko lopputulos toivottu.

Meidän Taivaallinen Isämme sen sijaan tuhlailee kursailematta, häneltä ei lopu sen enempää aika, materiaali kuin aineettomatkaan asiat, hän voi kaikkea luoda lisää määrättömästi.

Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin. Jes. 55:10–11 

 

 

Erkki Leminen: Tuli elämään hapuillen

Erkki Leminen, saarnamies ja runoilija. Ensikontaktini häneen tuli vasta syksyllä kun löysin Kansan Raamattuseuran sivuilta sävellyskilpailun perustuen hänen runoihinsa. Hienoja olivat runot, teinpä muutaman kappaleen ja varmaan teen joitain lisääkin, kun sen aika on. Enempää en osaa miehestä kertoa kuin, että hän on ollut ahkera saarnamies ja monet ovat päässeet häntä kuulemaan ja teoksistaan vahvistumaan.

Kiitos Jumalalle hänestä ja hänen kaltaisistaan, jotka omistautuvat evankeliumin julistamiselle. Heitä tarvitaan yhä ja enenevässä määrin lisää. Suokoon Jumala meille tänne Suomeen ja Eurooppaan rohkeita miehiä ja naisia.

 

 

 

 

Me Jeesuksen luona

Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies. (2. Tim. 2:3)

Lieneekö kirjeen vastaaottaja ollut kovasti sotia kokenut henkilö. Tuohon aikaan tavallisen miehen varustuksiin kuului uloslähtiessään varmasti jotain ”kättäpitempää”. Itse rauhanaikaa eläneenä ja vain vajaan vuoden armeijaa käyneenä ei juurikaan ole kosketuspintaa siihen miten joutuu olemaan koko ajan valveilla ja varuillaan, valmiina taisteluun virittäytyneenä voittamaan tai antamaan henkensä kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Hyvä niin ja kiitos Taivaan Isälle siitä. Tässä Paavali kuitenkaa ei Timoteusta kehoita tarttumaan aseeseen vaan ennen kaikkea asennoitumaan työhönsä niin, ettei murehdi turhanpäiväisiä asioita tai tekemisensä merkitystä, siksi hän lisäksi mainitsee myös urheilijan ja maanviljelijän. Kirjeessä kerrotaan miten tätä Kristuksen taistelua käydään: 

Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä. Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. (2. Tim. 2:22-23)

 

 

Oi kiitos olkoon Jeesuksen

Vapaa tahto vs. oma tahto

Paljon on ollut puhetta yksilön vapaudesta päättää omista asioistaan. En itsekään halua, että minut pakotetaan monessakaan asiassa toisen tahdon alle, vaan toivon, että minulle annetaan vapaus valita.

Tämä ihmiselle tarkoitettu vapaus ei ole vain nykyaikaan kuuluva uusi ajatus.

Jeesus sanoi: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen.” (Luuk.4:18) ja Paavali julistaa: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1)

Mikä tämä vapaus oikein on? Luther kirjoitti siitä Isä meidän - rukouksen selityksessä (L:n Valitut teokset s. 490) näin:

”Sanotaan: ”No mutta, onhan Jumala toki antanut meille vapaan tahdon.” Vastaus: Niin, tosiaankin hän on antanut sinulle vapaan tahdon. Miksi sitten tahdot tehdä siitä oman tahtosi etkä anna sen pysyä vapaana? Jos teet sillä, mitä tahdot, niin eihän se ole vapaa, vaan sinun omasi. Mutta Jumala ei ole antanut sinulle eikä kenellekään omaa tahtoa. Sillä oma tahto on kotoisin perkeleestä ja Aadamista; he ovat ottaneet omakseen Jumalalta saadun vapaan tahdon (ja muuttaneet sen omaksi tahdokseen). Vapaa tahto ei tahdo omaansa vaan katsoo yksin Jumalan tahtoa, joten se pysyykin vapaana olematta kenenkään varassa tai nojassa.”

Minä huomaan jatkuvasti, että tuo itsekeskeinen ”oma tahto” pyrkii kokoajan esille ihan pienimmissäkin asioissa, enkä pysty omin voimin taistelemaan sitä vastaan. Onneksi sitä ei ole jätettykään minun voitettavakseni, vaan Kristus on sen kukistanut. Vaikka tässä ajassa jota elän, en siitä pääse eroon, niin Hän opettaa meitä pyytämään päivittäisessä rukouksessa, että kaikessa tapahtuisi Taivaallisen Isän tahto, se ainoa vapaa tahto.