4. Joululaulu: Jo riennä, katso

4. Joululaulu Martti Lutherin tutuilla sanoilla: Jo riennä, katso

Joosef, Jeesuksen maallinen isä, oli tavallinen mies, hänen ensireaktionsa kuultuaan, että hänen kihlattunsa nuori Maria oli raskaana aiheutti varmasti unettomuutta ja epätietoisuutta, asiahan oli hyvin arkaluontoinen. Siitä ei voinut keskustella kenenkään kanssa, mutta jotain pitäisi tehdä. Jos Marian naapurusto olisi saanut tietää raskaudesta, olisi Marian kohtalo ollut hyvin ankara. Ainoa keino minkä Joosef saattoi tehdä oli siis luopua omasta hurskaan miehen maineesta ja antaa ymmärtää, että hän oli syypää tähän ennen avioliittoa tapahtuneeseen raskaaksi tuloon, oli hylätä kihlattunsa. Hylkääminen olisi kertonut naapurustolle, että Joosef oli lurjus ja Maria olisi saattanut saada jopa naapurustonsa naisten jonkinlaisen sympatiankin osakseen.

Eli Joosef oli päätynyt kuitenkin uhraamaan oman maineensa ja osoitti sillä rakkauttaan Mariaa kohtaan, muuta ”kunniallista” tapaa ei yhteiskunta tarjonnut. Onneksi Taivaan Isä lähetti enkeleitään ja tapahtuikin toisella tavalla. Joosefin maine oli kyllä ”tahriintunut”, mutta vaikka hän tiesi, ettei lapsi ollut hänen, hän otti Marian vastuulleen, eikä hylännyt häntä. Varmaan muuten meni hyvin pitkään ennen kuin kumpikaan vanhemmista uskalsi alkaa kertoa tästä asiasta kenellekkään. Asia alkoi ”paljastua” pikkuhiljaa siinä vaiheessa kun Simeon ja Hanna ylistivät häntä ja näille tapahtumille Jerusalemin temppelissä oli varmasti muitakin ennustuksiin perehtyneitä todistamassa.

Voit lukea näistä asioista raamatusta kohdista: Matt. 1:18–24 ja Luuk. 2 josta löytyy myös tuttu jouluevankeliumi.

 

 

Oi jos oisin

Tämä on vakava kehoitus tämänkin ajan Jeesuksen seuraajille:

Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta. (Room. 14:13)

Sillä Jumala, joka on luonut meidät, on myös säätänyt kullekin oman tehtävänsä ja antanut siihen välineet. Me jokainen siis olemme jäseniä Kristuksen ruumiissa, mutta meillä on erilaiset tehtävät.

Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. (Room. 14:5)

Siksi on tärkeää pitää ovet avoinna Kristukselle ja hänen valituilleen, myös kirkkomme ovet.

 

 

3. Joululaulu : On meille lapsonen suotu

Kolmas adventti ja masentunut saarnamies, se kai oli tämän päivän raamatunkohdasta nouseva teema, ainakin jonkinlainen. Miten helposti me miehet varsinkin joudumme suorastaan epätoivoon kun huomaamme omien hommien mitättömyyden, tai kun joku jopa arvostelee meidän aikaansaannosta tai sen puutetta. Niin sitä taisi vankeuteen joutunut Johanneskin tuumailla kun kyseli Jeesuksen opetuslapsilta, että turhaanko tässä olen raatanut ja odottanut erämaan kukkaan puhkeamista. Hyvin Jeesus serkkunsa tunsi kun vastasi hänelle Jesajan sanoin:

Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät." Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. (Jes.35:4-6)

Tämä ja monet muut profetiat toteutuivat Jeesuksessa.

 

 

 

 

Kun nauttia saan

Eikös ole upea tunne, jos joku tuttavasi sanoo sinulle: ”Olet minun ystäväni” ja vielä mahtavampaa kun hän esittelee sinut toisille: ”Tässä on ystäväni Matti”

Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. (Joh.15:14)

Mutta hetkonen, vaatiiko Jeesus tuossa jotain vastapalveluksi ystävyydestä?

Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. (Joh.15:17)

Onko nyt niin, että en olekaan Jeesuksen ystävä kun en täytä hänen toiveitaan saati käskyä?

Jos siis joku tuttavasi todistaa toisille, että sinä olet hänen ystävänsä, niin rupeatko korjaamaan hänen sanojaan: ”Ei muuten pidä paikkansa, en ole millään voi olla tämän tuttavani ystävä, koska en täytä minun omaa määritelmää ystävyydestä.”

Jeesus vielä varmistaa tämän ystävyyden merkityksen seuraavassa jakeessa:

En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. (Joh.15:15)

Eli olemme siis Jeesuksen ”luotto ystäviä”, joille hän on kertonut kaiken, siis kaiken. Ja vielä hän vakuuttaa, että hän itse on valinnut meidät ystävikseen ja antaa meille konstit miten täytämme hänen määritelmät ystävyydelle:

Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. (Joh.15:16)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää armon vuonna 2021!

Itsenäisyyttä on meillä ollut vasta 104 vuotta ja senkin ajan olemme olleet tavalla tai toisella epävarmoja tulevaisuudesta. Pienenä kansana olemme hyvin riippuvaisia muiden maiden kansalaisten ja päättäjien myötämielisyydestä. Kansana me suomalaiset olemme kuitenkin pidemmän historian omaavia; koti, uskonto ja isänmaa-ajattelu on ollut vahvana jo kauan ennen tätä itsenäisyyttämmekin. Samanlainen tunne on varmasti lähes jokaisella maailman kansalaisella, halu säilyttää olemassa olevat hyvät asiat, kehittää olosuhteita vielä paremmiksi ja torjua sitä uhkaavia tekijöitä.

Vaikka tiedotusvälineet ovat nostaneet Suomen itsenäisyyden sankareiksi sotiemme veteraaneja ja silmäätekeviä politikkoja, kaupan ja teollisuuden, tieteen ja taiteen tekijöitä, on itsenäisyys ennen kaikkea meidän jokaisen asia ja meitä jokaista tarvitaan edelleen itsenäisyyden säilyttämiseen ja parantamiseen.

Laitan tähän jälleen yhden virren, joka on jäänyt pois nykyisestä virsikirjastamme. Sanat kertovat siitä kuinka me olemme saaneet Jumalalta sekä nämä maat, että maan kasvulle suotuisat olesuhteet. Meillä on ollut jo jonkin aikaa rauha tehdä asioita toinen toisemme parhaaksi. Suokoon Herra siunaustaan edelleen tälle maalle ja kansalle. Pyydämme myös, että hän torjuu rauhaamme järkyttävät asiat. Pyydämme tätä myös kaikille maailman ihmisille.

2. joululaulu: Kun Poika on syntynyt

Toinen joululaulu on nimeltään: Kun Poika on syntynyt.

Tässäkään C.O Roseniuksen kirjoittamassa ja Lauri Huovisen kääntämässä runossa, ei mainita kuusta, poroa, tonttua eikä edes seimeä, paimenia eikä tähteä.

Joulun sanoma kuitenkin tulee siitä selkeästi esillä. Jumala syntyi ihmiseksi, äitinsä ja isänsä hoidossa ja huolenpidon alla hän kasvoi kuten sinä ja minä taaperosta teiniksi ja sitten aikuiseksi. Hänen alkunsa oli hieman toisenlainen kuin meidän, mutta tehtäväkin oli sen verran uniikki, että suotakoon hänelle hieman enemmän ”pelimerkkejä”.

Joulupukki ei tänäkään vuonna kerkiä joka kotiin ja taitaa olla niin ettei kuusijuhliakaan kauheasti vietetä, yhteisjoululaulutilaisuudetkin ovat viimevuosien tapaan joutuneet nettiin. Kovasti siis on murroksessa tämä Kristuksen syntymäjuhlan vieton traditio.

Siitä huolimatta, kun tartut Raamattuun ja ryhdyt lukemaan jouluevankeliumia, voit olla varma, että Jeesus itse on läsnä sanassaan ja enkeljoukot kajauttavat yhdessä kanssasi:

Kunnia Jumalalle korkeuksissa!

 

 

 

Mä olen aivan avuton

Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. (Joh. 4:23)

Varmasti tänä päivänäkin lukemattomat totiset rukoilijat ympäri maailman pitävät huokauksillaan, anomisillaan, synnintunnustamisilla ja vieläpä kiitoksella ”kuumat linjat” varattuina, niin että toteutuu kohoitus:

Rukoilkaa lakkaamatta. (1.Tess.5:17)

Eikö ole mahtava asia sekin, että kun emme oikein tiedä mitä ja miten meidän pitäisi lähestyä Kuningasta ja Isää Jumalaa, niin siihen löytyy joka ikiseltä sivulta Raamatussa jokin tapa tai jokin asia, joka auttaa avaamaan keskustelun hänen kanssaan. Hän haluaa kuulla meidän puhuvan hänelle kaikissa tilanteissa.

Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. (Ps.50:15)

Joskus on asioita joiden puolesta rukoilemme, emmekä millään näe saavamme vastausta. Uskossa saat luottaa, että rukouksesi on kuultu. Se on meidän parhaaksemme ettemme aina näe sitä mitä kaikkea alkaa tapahtua rukouksemme jälkeen.

Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä. (Jer.33:3)

Joululaulu nro 1: Oi kiitos nyt Vapahtaja

Näin joulun alla on varmaan hyvä aika julkaista muutama uudistettu joululaulu.

Tämä ensimmäinen laulu on nimeltään: Oi, kiitos nyt, Vapahtaja.

Tämä laulun sanat löytyvät vanhasta virsikirjasta vuodelta 1938, virsi 13. Runoilija, presbyteeri Coelius Sedulius (n. 450 jKr) on merkattu sanoittajaksi. Alkuperäinen sävelmä on peräisin jo alkukirkon ajoilta. Itse koin sen sävelkulun hieman vieraaksi. Saattaa toki olla niin, että se kuulostaisi erilaiselta, jos sitä veisaa munkkiveljet suuressa luostarikirkossa, kuin tälläinen nykyihminen digipianon säestyksellä. Joka tapauksessa tein siihen uuden sävelmän, joka tuskin elää kirkkokansan keskuudessa 1500 vuotta.

 

Estä Jeesus

Kohta on kulunut vuosi siitä kun aloitin tämän blogin pitämisen. Olen huomannut kehittyneeni monissa aluksi itselleni vaikeissa asioissa, mutta samalla huomaan, että jotkin asiat eivät ole muuttuneet miksikään vaikka olen yrittänyt niitä muokatakin. Viime aikoina olen huomannut kuinka tahtini on hiipunut, mutta se on varmasti hyvä asia.

Minulle adventti on merkinnyt aina uuden alkua, nytkin odotan mielenkiinnolla mitä huominen tuo tullessaan. Omia toiveita on, mutta otan mielummin vastaan sen mitä minua varten on suunniteltu. Luotan siihen, että Taivaan Isä, joka meistä jokaisesta pitää huolen, antaa meille ne ajatukset, taidot ja voimat sekä ajan ja tilanteet, jotta voimme olla hänen todistajinaan tässä ajassa.

Illan pimentyessä voimme voimme sytyttää pieniä valoja, voimme lähettää toisillemme tervehdyksiä monilla eri tavoin ja ennen kaikkea voimme käyttää aikaamme rauhoittumiseen ja rukoukseen.

 

 

Vapaaksi mun

 

Oli tuossa viime viikolla jälleen vuotuinen vanhenemisen muistopäivä. Yllätys oli aikamoinen kun sain lapsilta mieluisan lahjan. Olin ja olen vieläkin sanan varsinaisessa merkityksessä ”Äimän käkenä”. Ehkä lieventääkseen aiheuttamaansa ensireaktiota he sanoivat, että se oli vähäistä siihen nähden mitä olen heille ajan kanssa hankkinut.

Näinhän me ihmiset täällä toinen toistamme muistamme ja autamme, vähän sillä ajatuksella, että tehkäämme toisille sitä mitä haluaisimme heidän tekevän itsellemme.

Tämä on jonkinlainen muunnos siitä Jeesuksen kehoituksesta rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään.

Joka tapauksessa ilon tunne varmaan jatkuu aika pitkään, sillä tuo saamani lahja on käytössäni monta tuntia päivässä ja toivottavasti monia vuosia. Myös te lukijat pääsette osalliseksi sen suomista mahdollisuuksista.

Toivon, että lahjan antajatkin saivat kokea antamisen iloa.

Kohta aloitamme jouluun valmistautumisen. Ajatellaanpa minkälaisia lahjoja olemmekaan saaneet Häneltä, jonka syntymäjuhlaa saamme kukin tavallamme ja tahollamme viettää.

Joka tapauksessa toivon, että lahjat, oli niitä sitten kuinka paljon tai vähän muistuttavat meitä siitä, että kuinka paljon isomman lahjan olemme saaneet Jeesuksessa Kristuksessa. Osoittakaamme Hänelle suurta kiitollisuutta ja iloa voimme vaikka lauleskella tai hyräillä joululauluja kaikkialla kulkeissamme.

 

Sun nimessäs

Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. (Jes. 55:6)

Oletko joskus kadottanut jotain? Yleensä huomaat sen (vasta) silloin kun tarve on akuutti. Siitä seuraavasta tohinasta on sellainen sanontakin, että ”etsitään kissojen ja koirien kanssa”. Helppoahan se olisi, jos ne olisivat siellä missä niiden pitäisi olla. Eihän ne silloin hukassa olisikaan.

Oletko sinä nyt sellaisessa tilassa, että tunnet kadottaneesi uskon? Oletko epätoivoinen tai epätietoinen, mistä voisit löytää rauhan? Raamattu vakuuttaa, että se löytyy Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä ristinpuulla.

Mistä siis voin löytää Herran? Vastaus on: Hänen Sanassaan ja sanastaan.

Lue tuo Jesajan kohta uudelleen, siinä Herra on, löydettävissä ihan oikeasti, hän ei ole kadoksissa. Ja kun Hän on tässä ihan vieressäsi, ei sinun tarvitse huutaa, hän kuulee kuiskauksen, huokauksen ja hän tietää mitä sinä tarvitset.

 

 

Linkki videoon saattaa tulla myöhemmin!

 

Tälle kalliolle

Aina on ollut tapana antaa kavereille lempinimiä sen mukaan mikä on se niiden ”juttu”. Myös Simon, Joonaan poika sai uuden kutsumanimen; Pietari. Nimi tarkoittaa kalliota. Kallion me miellämme vankaksi ja pysyväksi, koska sitä ne ovat olemukseltaan, mutta toisinaan käy niinkin, että kalliotkin saattavat järkkyä. Oliko Simon jotenkin nimensä veroinen; luja ja vankkumaton kaveri, mielestäni ei, päinvastoin. Kuitenkin Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” (Matt. 16:18)

Oliko Jeesuksen aikomus muuttaa nimenannon myötä myös mies vakaaksi, vai oliko tarkoitus, että seurakunta olisikin tulevaisuudessa hieman epävakaalla pohjalla? Iso osa kristittyjä pitää Pietaria ”ensimmäisenä” paavina ja hänen jälkeen tulleet ovat hänen perillisiään.

Vai olisiko niin, että perustus ei olisikaan Pietari vaan se mitä hän vastasi Jeesuksen kysymykseen: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Hän sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". (Matt. 16:15-16) Jeesus jatkaa vielä tarkentaen, että kyse ei ole siis Pietarista ja hänen tiedoistaan, taidoistaan tai ominaisuuksista (liha eikä veri) vaan taivaallisen Isän ilmoituksesta, testamentistä, evankeliumista ja tahdosta. Ja siitä, että seurakunta täällä maanpäällä myös tunnustaa Pietarin kanssa: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". Nimi Pietari siis muistuttaa meitä tästä.

 

Suur aarre mulla on

 

On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa.

Näin alkaa Johan Ludvig Runeberg (1857) runo, säveltäjä Burkhard Waldisin (1553) nuotein se on veisattavissa virsikirjan virtenä 183.

Mitä Raamatusta löytyy sanalla aarre?

Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua".

Mark.10:21

Rinnakkaisjakeet ovat Matt.19:21 ja Luuk.12:22

Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa tämän kehotuksen sai muuan rikkaaksi mainittu nuorukainen. Mieli kaverilla synkkeni, koska hän ei vielä siinä vaiheessa ymmärtänyt sitä, että emme teoillamme tai tekemättä jättämisillämme saavuta paikkaa Jumalan valtakunnassa. Ainoastaan seuraamalla Jeesusta ja antamalla hänen auttaa meitä luopumaan niinkin vaikeasta asiasta kuin omasta vauraudesta ja omavaraisuudesta.

Sillä kuten Luukas jatkaa jakeessa 34:

Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.

Jotkut ovat tulkinneet tämän niin, että ovat oikeasti luopuneet omaisuudestaan ja ovat sitten ryhtyneet vaikka kerjäläismunkeiksi. Ehkäpä tuossa on jotain vapauttavaa ja ihailtavaakin. Ainakin meillä on paljolti näyttöä siitä miten raha (tai sen puute) voi turmella.

Mutta mitä on tuo toinen aarre, josta runoilija kertoo?

Ehkäpä vastaus löytyy näistä Paavalin sanoista:

Tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.

2.Kor. 4:7-9

Tai profeetta Jesajan sanomana:

Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre.

Jes. 33:6